Vaasalainen Tony Wik lähti maailmalle jo nuorena ja on sillä tiellä edelleen.
Hän on asunut 33 vuotta eteläisellä pallonpuoliskolla, Intian valtameren ja Tyynenmeren välissä sijaitsevassa Australiassa.
Tony Wik, Australian Melbourne
- Ikä: 58 vuotta.
- Ammatti: Ostopäällikkö Farm Pride -kananmunantuottajalla.
- Harrastukset: Sukellus, snorklaus, ruoanlaitto, puutarhan hoito.
- Mieluisa muisto Vaasasta: Muistelen lapsuuttani Vaasassa lämmöllä. Asuimme Kotirannalla Kumpukylässä, ja kävin Vikingan ala-asteen, Porvarinkadun yläasteen ja myöhemmin kauppaopiston.
- Mitä kaipaat Vaasasta: Ystävät ja perhe ovat tärkeitä syitä vierailla vuosittain Vaasassa, mutta suurin henkireikäni on meidän mökki Petsmossa. Kun pääsen sinne kalastelemaan, kokkailemaan ja olemaan luonnossa, niin huolet kaikkoaa.
Australiasta tuli koti
Ennen Australiaa, vuonna 1990, Wik lähti Libanoniin YK-joukkoihin rauhanturvaajaksi.
– Siitä sain levottomat jalat, ja maailmalle oli helppo lähteä.
Palattuaan takaisin Vaasaan Wik tutustui Vöyrillä vaihto-opiskelijana olleeseen australialaistyttöön, jonka perässä hän muutti Australian Melbourneen vuonna 1993.
Suhde kesti puoli vuotta, ja vaasalaisnuorukainen oli suuren päätöksen edessä. Lähtisikö hän maitojunalla kotiin vai jäisikö vieraaseen maahan rakentamaan elämäänsä?
– Olisin voinut lähteä takaisin Vaasaan, mutta tuolloin työttömyys oli 20 prosentin luokkaa Suomessa. Samoihin aikoihin metsäyhtiö UPM avasi konttorin Melbourneen, ja sain sieltä työpaikan.
Wik päätti jäädä ja kokeilla siipiään. Melbournesta tuli lopulta pysyvä koti, kun Wik tapasi paikallisen tytön.
– Kesällä olemme olleet 30 vuotta naimisissa, Wik hymyilee.
Perheeseen kuuluu vaimon lisäksi kaksi aikuista tytärtä, Tilli ja Lotta, eli Matilda ja Charlotte.
Liikkuvaa ja
operatiivista työtä
Wik työskenteli UPM:llä vuosituhannen vaihteeseen, kunnes hän vaihtoi työpaikkaansa Viktorian osavaltion suurimmalle kananmunantuottajalle. Siellä hän on työskennellyt nyt 25 vuotta.
– Ostopäällikkönä työnkuvaani kuuluu kaikista ostoista, kuten pakkausmateriaaleista, huolehtiminen, joita yritys tarvitsee pyöriäkseen. Työni on hyvin operatiivista, joten etätyö ei oikein onnistu. Käyn kahdeksalla tilallamme katsomassa, että homma toimii. Kun osavaltio on Suomen kokoinen, reissaamista tulee jonkin verran.
Wik tekee 5-päiväistä työviikkoa, ja työaika on kello 8–16, kuten monella Suomessa. Tehdastyöntekijät sen sijaan tekevät 9-tuntista työpäivää ja 4-päiväistä työviikkoa, jossa perjantai on vapaapäivä.
Koti on kiintopiste
Vapaa-ajallaan Wik kertoo viihtyvänsä kodin lähiympäristössä. Kun töistä on päästy, hän ei mielellään lähde enää liikenteeseen, sillä ruuhkat kestävät iltakahdeksaan.
–Melbourne on iso kaupunki, lähes 6 miljoonaa asukasta, joten liikenne sanelee paljon menemisiä.
Perhe asuu Melbournessa omakotitalossa lähellä rantaa, jossa he käyvät usein uimassa ja kävelyllä ennen illallista.
Ruoka ja ruoanlaitto ovat perheelle tärkeitä, siihen satsataan joka ilta. Wikin vaimolla on italialaiset sukujuuret, joten sesonkiaikaan he tekevät itse tomaattisoseet ja viinit.
– Australiassa on myös vahva grillauskulttuuri. Ihmiset kokoontuvat yhteen, grillaavat ja syövät yhdessä.
Arkeen kuuluu myös puutarhanhoitoa, siinä Wikin sielu lepää. Puutarhassa kasvaa marjoja ja vihanneksia, jotka on suojattava hyvin, jottei sato lähde parempiin suihin.
– Täällä on todella paljon opossumeja ja rottia, jotka syövät kaiken. En olisi uskonut, että rotille kelpaa chili, ennen kuin näin rotan juoksemassa pihan poikki punainen chili suussaan.
Nurmikon leikkuun ja kitkemisen lisäksi puutarhan kasteleminen on tärkeää. Australiassa on kesä alkuvuodesta. Tänä vuonna sää on ollut poikkeuksellisen kuiva ja kuuma, ja Viktorian osavaltiossa raivosi useita maastopaloja.
– Jatkuva kastelu näkyy vesilaskussakin, sillä täällä vesijohtovesi on kallista.
Myrkyllisiin
eläimiin tottuu
Perheen viikonloppuihin kuuluu usein kalastelua, snorklausta ja simpukoiden keräilyä. Meressä ja luonnossa liikkuessa on suojauduttava hyvin, sillä Australiassa on paljon myrkyllisiä eläimiä.
– Tämä on erikoinen maa. Olemme niin kaukana kaikesta muusta maailmasta, että täällä on hyvin ainutlaatuinen eläinkanta ja monia myrkyllisiä eläimiä.
Esimerkiksi myrkkykäärmeitä on varottava vaelluksilla, mutta kaupungissa niitä ei Wikin mukaan näe. Sen sijaan suuria hämähäkkejä vilisee kodin terassilla.
– Meressä on meduusoja ja haikaloja, mutta hait harvoin tulevat Port Phillipin lahdelle, jonka edustalla asumme.
Australiassa elää muun muassa sinirengastursas, joka on pieni mustekala ja tappavan myrkyllinen.
Wik kertoo, että myrkyllisten eläinten kanssa on oppinut elämään ja suojautumaan niiltä. Esimerkiksi uidessa on oltava märkäpuku ja hanskat.
– Mutta se, mihin en ole vielä vieläkään tottunut, on tämän maan valtava koko. Rantaviivaa on yhteensä 36 000 kilometriä. Samaan aikaan eri puolilla maata voi olla yhtäaikaisesti tulvia ja maastopaloja, Wik havainnollistaa.
G'day mate!
Wik kuvailee, että australialaiset eivät ota itseään turhan vakavasti.
– He ovat hirveän humoristisia, avoimia ja lämpimiä. Joskus tuntuu edelleen hassulta, kun vieruskaveri alkaa juttelemaan niitä näitä pisuaarilla.
Australiassa urheilu on ykkösjuttu, se on kuin uskonto, Wik kuvaa. Tärkeimmät lajit ovat jalkapallo ja kriketti.
Wik kertoo, että Australia on muuttunut hyvin paljon hänen siellä asuessaan.
– Ihmismäärä on lähes tuplaantunut. Täällä asuu nyt noin 27 miljoonaa ihmistä. Australia on myös Amerikan kaltainen eri kulttuurien sulatusuuni, sillä maassa asuu 200:aa eri kansalaisuutta. Pelkästään kiinalaisia on miljoona, samoin intialaisia.
Australian työelämäkulttuuri on historiallisesti englantilainen, eli melko hierarkkinen ja auktoriteettinen. Työpaikan ilmapiiri ja työkulttuuri ovat monikansallisuuden vuoksi kuitenkin työpaikkakohtaista.
– Esimerkiksi minun pomoni ovat Etelä-Afrikasta, Sri Lankasta ja Puolasta.
Monet palvelut ovat yksityisiä
Wik mainitsee, että yksi ero Suomen ja Australian välillä on koulujen ja terveydenhoidon painottuminen yksityiselle sektorille.
Australiassa on olemassa tietyn tason julkinen terveydenhoito, mutta jonotusajat ovat hyvin pitkiä. Siksi monella on vakuutus, jonka myötä hoitoa saa nopeammin yksityiseltä puolelta.
– Vakuutusta ei ole pakko ottaa, mutta ilman sitä lätkähtää kahden prosentin vero. Näennäisesti verotus yleisesti on alhainen, mutta täällä on hirveästi kaikenlaisia piiloveroja.
Sen lisäksi, että yksityiset koulut maksavat, ei opiskeluun saa minkäänlaista tukea. Siksi Wikin korkeakouluissa opiskelevat tyttäret asuvat edelleen kotona.
– Myös asuntojen ja vuokra-asuntojen hinnat ovat korkeita. Melbournessa keskivertohinta omakotitalolle on 500 000–600 000 euroa, ja vuokrahuone solukämpästä maksaa 200 euroa viikolta.
35 vuoden
koti-ikävä
Vaikka maailma veti Wikiä jo nuorena puoleensa, ei hän koskaan suunnitellut muuttavansa pysyvästi ulkomaille.
– Ajauduin maailmalle. Minullahan on ollut koti-ikävä 35 vuotta. Sellaista elämä on, se tarjoilee jonkun polun, jota sitten lähtee seuraamaan.
– En kuitenkaan kadu Vaasasta lähtemistä, enkä haaveile muuttavani takaisin. Elämäni, vaimo ja lapset, ovat Australiassa, Wik jatkaa.
Wik käy noin kerran vuodessa Vaasassa ja Petsmossa, jossa on rakas mökki sukutilalla.
– Takaraivossa painaa välillä maahanmuuttajan syyllisyyden tunne siitä, että aikanaan lähti ja jätti ikääntyvät vanhemmat kotikaupunkiin. Etenkin, kun asuu niin kaukana, että aikaeroa on 9 tuntia ja lentomatkaan menee 40 tuntia.
Wik ei kuitenkaan sulje pois sitä vaihtoehtoa, että tulevaisuudessa hän viettäisi puoli vuotta kerrallaan kummassakin maassa
– Silloin voisi nauttia ikuisesta kesästä, kun vuodenajat ovat maissa eri aikaan.
Lähes aina, kun Tony Wik saa vieraita Vaasasta tai muualta, hän vie heidät katsomaan Australian tunnetuimpiin kuuluvaa nähtävyyttä: 12 apostolia.
Eroosion aiheuttamat, korkeat kalkkikivipaasit nousevat jylhänä suoraan merestä.
Paikan päälle ajaa autolla noin kolme tuntia Melbournesta, mutta perillä odottava näky on vaivan arvoinen.
– Se on niin kaunis paikka, että sitä voi tuijottaa ja ihastella vaikka kuinka kauan.
Vaasalaiset maailmalla on Vaasa-lehden juttusarja, jossa tutustumme eri puolilla maailmaa asuviin vaasalaisiin tai tältä seudulta kotoisin oleviin. Sarjaa julkaistaan noin kerran kuukaudessa syyskaudella 2025 ja keväällä 2026.
