Sinisen ja turkoosin sävyissä kimmeltävällä Karibianmerellä on pieni saariryhmä nimeltä Yhdysvaltain Neitsytsaaret.
Siihen kuuluu runsaat 50 saarta, joista suurin on St. Croix. Saarella asuu noin 40 000 ihmistä. Heistä yksi on saaren ainoa suomalainen, Vaasassa syntynyt, mutta Mustasaaren Sulvalla kasvanut Marjo Aho.
– Kaikista arjen haasteista huolimatta St. Croix on minulle koti. Täällä elämä on värikästä, aurinkoista ja täynnä mahdollisuuksia nauttia luonnosta ja kulttuurista, Aho sanoo hymyillen.
Marjo Aho, Yhdysvaltain Neitsytsaaret
- Ikä: 56 v.
- Ammatti: Yhteisötyön päällikkö VI Trail Alliance -järjestössä.
- Harrastukset: valokuvaus, purjehdus, sukellus, salsatanssi.
- Mieluisa muisto Vaasasta: Hauskat nuoruusvuodet, jolloin asuimme nykyisen mieheni kanssa pienessä, kodikkaassa asunnossa vanhassa, kauniissa talossa Kellosepänkadulla, opiskelin Hankenilla ja työskentelin Studio Ticketissä ja luin mainoksia Radio Vaasassa.
Saaristolaisen
identiteetti
Aho kasvoi kaksikielisessä perheessä Sulvalla.
– Kesät oltiin Vaasan saaristossa. Se on minun identiteettini. Siellä oli kivaa ja turvallista.
Nuorena hän tapasi Vaasaan muuttaneen jenkkifutisvalmentajan ja DJ:n, amerikkalaisen Scott Cofiellin.
– Rakastuimme ja menimme kihloihin. Sain kuitenkin tilaisuuden lähteä opiskelemaan ja töihin Singaporeen. Jätin miehen talvipakkaseen Vaasaan. Hän tuli perässäni käymään Singaporessa ja sanoi, että hänkin haluaa töihin lämpimään.
Cofiell oli myös opettaja, ja hän sai niitä töitä Karibialta, St. Croix'n saarelta.
– Muutin hänen perässään tänne vuonna 1998 ja sain töitä. Olin 27 vuotta erilaisissa esihenkilötöissä luksuslomakeskuksessa. Työ oli kiireistä ja vaativaa, Aho kertoo.
Työ luonnossa
antaa energiaa
Viime vuonna Aho kuunteli vihdoin sydäntään ja hyppäsi pois oravanpyörästä.
– Luonto, luonnonsuojelu ja valokuvaus ovat aina olleet intohimoni. Olin pitkään haaveillut siitä, että voisin tehdä niistä elämäni keskipisteen. Nyt olen töissä paikallisessa, voittoa tavoittelemattomassa järjestössä, joka rakentaa puistoja, polkuja ja pyöräily- ja vaellusreittejä, istuttaa alkuperäisiä puita ja ruokametsiä sekä rahoittaa projekteja, jotka saavat ihmiset liikkumaan ja nauttimaan luonnosta.
Hän pystyy työssään yhdistämään markkinointiosaamistaan, luonnossa liikkumista ja valokuvausta.
– Poluilla ja metsissä dokumentoin ja valokuvaan järjestön työtä ja tapaan monenlaisia ihmisiä: biologeja, luonnontuntijoita, historioitsijoita ja vapaaehtoisia. Yksikään päivä ei ole samanlainen, ja juuri se tekee työstä niin palkitsevaa, Aho sanoo tyytyväisenä.
Työkulttuuri Karibialla eroaa suomalaisesta monin tavoin.
– Vaikka monet kuvittelevat Karibian olevan paikka, jossa kaikki makoilevat palmun alla ja siemailevat drinkkejä, todellisuus on toinen. Luksuslomakeskuksessa ei keskusteltu tasapainosta työn ja vapaa-ajan välillä. Täällä työelämässä odotetaan, että teet pitkiä päiviä ja olet jatkuvasti tavoitettavissa. Nyt olen kuitenkin löytänyt työn, joka antaa energiaa, ja työskentelen luovan ja yhteisöllisen tiimin kanssa.
Yhdysvaltain Neitsytsaaret
- Sijaitsee Karibianmerellä, noin 65 mailia eli noin 105 km Puerto Ricosta kaakkoon.
- Alueen pääsaaret ovat St. Croix, St. Thomas ja St. John. Sen lisäksi alueeseen kuuluu noin 50 pienempää saarta ja luotoa.
- Lähinaapuri on Brittiläiset Neitsytsaaret.
- Tanskan entinen siirtomaa, jonka Tanska myi Yhdysvalloille vuonna 1917.
- Asukkaita on noin 84 000.
- USA:n territorio, ei osavaltio. Valuuttana US dollari, pääkieli englanti.
- Päivälämpötila tähän aikaan vuodesta on 25–30 astetta, kesällä 35–40 astetta. Öisin on kautta vuoden noin 5 astetta viileämpää.
- Sadekausi syys-joulukuussa. Hurrikaanikausi heinä-marraskuussa.
- Pääelinkeino: Matkailu.
Trooppinen ilma
on kuluttava
Vapaa-ajallaan Aho suuntaa usein veden äärelle. Se onkin helppoa, sillä St. Croix'n saari on vain noin 35 kilometriä pitkä ja 11 kilometriä leveä. Hienot hiekkarannat reunustavat saarta, ja talot on rakennettu saaren keskellä oleville kukkuloille, ja niistä on yleensä merinäköala.
– Sukellan, snorklaan, valokuvaan veden alla, purjehdin tai käyn rantakävelyllä ihaillen auringonlaskua. Viime vuonna aloitimme mieheni kanssa salsatanssin, ja olen täysin hurmaantunut sekä tanssiin että musiikkiin. Käymme usein salsa-klubeilla. Nautimme siitä valtavasti, vaikka saattaa näyttää siltä, että olemme kuin pari Muumipeikkoja verrattuna ihmisiin, joilla rytmi on verenperintönä.
Aho ja Cofiell asuvat omakotitalossa, joka on rakennettu kestämään tropiikin armotonta aurinkoa ja ankaria hurrikaaneja.
– Betonikatto antaa mielenrauhaa hurrikaanikaudella, mutta muuten asuminen on erilaista kuin Suomessa. Jatkuva UV-säteily, korkea kosteusprosentti ja myrskyt kuluttavat materiaaleja nopeasti. Metalli ruostuu, puu murenee, muovi haurastuu, ja kankaat haalistuvat. Ikkunat ovat säleikköjä ja hyttysverkkoa, jotta tuuli kulkee talon läpi. Liskot ja sammakot sisällä ovat osa arkea.
Talon yhteydessä on trooppinen puutarha, jossa on runsaasti tekemistä ja ihailtavaa, kuten mangoja, papaijoita, passionhedelmiä, ananaksia, karamboleja, kaakaota, sokeriomenoita, banaaneja ja surinaminkirsikoita.
– Orkideat ovat erityinen intohimoni, nautin niiden hoitamisesta. Neljän pelastuskoiran lauma pitää huolen siitä, että minulla on aina seuraa.
Rommia ja
steel-rumpuja
Marjo Aho nauttii luonnonläheisestä elämästään ja Karibian kulttuurista.
– On ihanaa, ettei palele, ettei ole pimeää ja että värit ympäröivät ympäri vuoden. Ihmiset ovat avoimia, puheliaita ja eloisia. Jos ruokakaupassa kuuluu musiikkia, täällä aletaan tanssia kaupan käytävillä. Sellaista ei tapahdu Suomessa, Aho nauraa.
St. Croix'lla kuuleekin paljon musiikkia ja näkee taidetta ja kulttuuritapahtumia.
– Ihmiset todella ihmiset arvostavat kulttuuriaan ja perintöään. Joulun aikaan kuulee vanhanaikaista quelbe-musiikkia, ja näkee ihmisiä tanssimassa perinteisiin madras-kankaisiin pukeutuneina. Tammikuussa on festivaali, joka huipentuu värikkääseen karnevaalikulkueeseen. Steel-rummut eli teräspannut soivat, ja rommi virtaa. Rommi on ollut osa saaren kulttuuria siitä lähtien, kun tanskalaiset viljelivät sokeriruokoa ja valmistivat rommia siirtomaa-aikakaudella. Toisinaan St. Croix'ta sanotaan rommisaareksi.
Kaikesta huolimatta Aholla on välillä kova ikävä Vaasaan, jossa iäkkäät vanhemmat asuvat yhä.
– Kaipaan kesäöiden valoa, torin mansikoiden tuoksua, savukalaa, kunnon pullaa, ruisleipää, metsän tuoksua ja kantarelleja. Ja ihmisten rehellisyyttä, sitä, että he tarkoittavat, mitä sanovat. Eniten kaipaan perhettäni ja ystäviäni, joiden kanssa on niin helppoa olla ja jotka ajattelevat samalla tavalla kuin minä. Ei mene päivää, etten ajattelisi heitä ja odottaisi seuraavaa kesää, jolloin toivottavasti näen heidät taas.
Kun Marjo Ahon luo St. Croix'n saarelle saapuu vieraita melkein maailman toiselta laidalta, Vaasasta, hän haluaa näyttää heille ennen kaikkea saaren kauneutta maan päällä ja veden alla.
– Vien heidät koskemattomille hiekkarannoille, jossa saamme olla itseksemme, ilman massaturismia, hotelleja tai aurinkotuoleja.
Näillä rannoilla pesii monta eri lajia merikilpikonnia, ja turkoosinsininen vesi on kirkasta ja kutsuvaa.
– Pieni purjeveneemme vie meidät Buck Islandille, jossa on erityissuojeltu merialue. Saarta ympäröi koralliriutta, jossa snorklaus on häikäisevä kokemus ja jossa voi nähdä esimerkiksi suuria parvia palettivälskäreitä, kotkarauskuja, sitruunahaita ja delfiinejä. Saarella voi vaeltaa huipulle asti, josta avautuvat henkeäsalpaavat näkymät merelle. Sen sinisen ja turkoosin sävyt ovat niin lukuisia, ettei niitä voi laskea, Aho kuvailee.
St. Croix'lla on kaksi kaupunkia, Christiansted ja Frederiksted, joissa voi yhä nähdä tanskalaisia kadunnimiä ja siirtomaakauden arkkitehtuuria.
– Saari on täynnä vanhojen tanskalaisplantaasien raunioita ja sokerimyllyjä, jotka muistuttavat, että Tanskan nykypäivän vauraus osaltaan rakennettiin tämän maan ja sen ihmisten työpanoksella. Sukupolvien haavat eivät ole täysin parantuneet, eikä siirtomaa-ajan vahingoista ole maksettu hyvityksiä. Joitakin asioita voidaan suoraan jäljittää siirtomaa-aikaan, kuten se, että saaren asukkaat eivät voi äänestää USA:n vaaleissa, vaikka ovatkin Yhdysvaltain kansalaisia.
Vieraille Aho haluaa näyttää myös saaren monipuolista kulttuuria.
– Saaren ihmiset ovat lämpimiä ja avoimia. Musiikki ja tanssi kuuluvat täällä elämään, ja jokainen päivä tarjoaa upeita hetkiä. Täällä voi löytää aidon yhteyden luontoon ja toisiin ihmisiin. Juuri tämä tekee siitä erityisen kodin sydämessäni, Aho sanoo.
