Syksyllä kirjailija Henna Helmi Heinosta jännitti. Hän on kirjoittanut paljon lapsille ja nuorille, mutta nyt oli alkamassa ihan uudenlainen sarja, Hajalla. Se kertoo nuorista, joiden mielenterveys horjuu.
Ennen julkaisua hän lounasti kustannustoimittajansa kanssa ja kysyi, millaista kiinnostusta kirjalle voisi odottaa. Tämä vastasi, että toivoo ainakin jonkin blogin kirjoittavan siitä. Se laski kirjailijan odotuksia ja paineita.
Sarjan avausosan En voi puhuu nyt (Tammi 2025) sai kuitenkin paljon laajemmin huomiota. Helsingin Sanomat nosti sen suosituslistalleen, verkkolehti Kiiltomadossa oli pitkä arvio.
– Alan vastaanotto on ollut ensimmäistä kertaa sellainen, jossa huomioitiin minut kirjailijana hyvin ja sain positiivista palautetta, että olen onnistunut kirjailijana, Heinonen iloitsee.
Ennen kaikkea palautetta on kuitenkin tullut vanhemmilta, opettajilta ja nuorten parissa työskenteleviltä. Kirja selvästi osui tarpeeseen. Useampi ehdotti, että se pitäisi ottaa kouluihin 6.–9.-luokkalaisten lukulistalle.
Myös nuorilta on tullut viestejä.
– Yksi kertoi oppineensa itsestään ja tunteistaan kirjan avulla. Useampikin on kertonut ostaneensa tai suositelleensa kirjaa jollekin tutulleen, kuten veljelle tai ystävälle, joka on samassa tilanteessa.
Se juuri oli Heinosen tavoite. Ettei kirja olisi pelkkä lukukokemus, vaan että se pystyisi myös tarjoamaan apua.
Realistisesti syrjäytyneestä nuoresta miehestä
Kirjan päähenkilö Miro on kirjoittanut ylioppilaaksi, mutta elämä ei oikein lähde käyntiin. Pelimaailma imaisee mukaansa, kesätyö ja ihmissuhteet takkuavat. Mikään ei kiinnosta.
Teoksen taustalla on vaikuttanut ennen kaikkea Heinosen veljen traaginen tarina. Hän syrjäytyi, erakoitui ja teki itsemurhan viisi vuotta sitten. Myös psykologin työssä tavatut useat nuoret ovat vaikuttaneet tarinaan.
– Syrjäytyneet nuoret miehet näkyvät tilastoissa ja otsikoissa, mutta heidän tarinansa hukkuu jonnekin. Halusin kirjoittaa heitä näkyväksi realistisella ja rakastavalla tavalla.
Tarinassa päähenkilö pääsee lopulta avun piiriin.
Heinonen näkee, että kirjallisuus voisi toimia nuorille peilinä, johon voi peilata omaa tilannettaan ja ajatuksiaan.
– Mielenterveyshaasteisiin ei pystytä vastaamaan niin, että lisätään koko ajan hoitoa. Se on kallis ja loppumaton tie. Tämä kirja on oma yritykseni vaikuttaa asioihin. Teos on self helpin laajennus fiktiiviselle puolelle. Kertomakirja on todella vahva työkalu, Heinonen sanoo.
Diagnooseista haetaan selitystä
Heinonen on työskennellyt psykologina nuorten parissa. Ikäkauteen kuuluu monia tavallisia, kuten kaverisuhteisiin ja itsentuntoon, liittyviä ongelmia. Mutta Heinonen on nähnyt työssään, että nuorten haasteiden kirjo on laajentunut.
– He ovat myös tietoisia ongelmistaan ja löytävät niille nimiä. Kun nuoruudessa tulee vastaan epämääräisiä haasteita, tulee tarve hakea selitystä, miksi olen tällainen. Eri diagnoosit ja tarkkaavaisuushäiriöiden hoidon tarve ovat lisääntyneet valtavasti. Näitä häiriöitä löydetään paremmin, mutta on myös tarve löytää niitä, Heinonen pohtii.
Vanhempana ja psykologina Heinonen on huolissaan siitä, että nuoret jäävät ongelmiensa kanssa yksin ja keskenään.
– Ennen istuttiin illat vanhempien kanssa katsomassa televisiota, ja siinä samalla tuli puhuttua. Nyt nuoret ovat omassa huoneessaan puhelimen kanssa. He ovat koko ajan yhteydessä toisiinsa ja myös kaikkiin vaaroihin. He ruokkivat toinen toisiaan somemaailmassa.
Ihmetteleekö pelikaveri, mihin veli katosi?
Pelit voivat olla ihan hyvä osa elämää, mutta niihin voi myös upota.
– Se tarjoaa pakomaailman niille, joilla on jotain purkamatonta, neuropsykiatrista oirehdintaa tai masennus-ahdistusta, Heinonen sanoo.
Kirjassa tulee myös riipaisevasti ilmi, että vaikka olisi pelattu vuosikaudet yhdessä, bittiminät ovat silti irrallaan toisistaan, jos ei ole muuta yhteistä elämää.
Kirjailijan veljen itsemurhasta tulee tänä keväänä viisi vuotta.
– Veljeni oli vahvasti pelimaailmassa. En tiedä, tietävätkö hänen pelikaverinsa, mitä hänelle on tapahtunut. Ehkä hänellä oli siellä joku kaveri, joka vielä vuosien jälkeen ihmettelee, mihin hän on kadonnut, Heinonen miettii.
Seuraavaksi nuoren naisen ahdistuksesta
Henna Helmi Heinonen on kaikissa aiemmissa kirjoissaan kirjoittanut tytöistä ja naisista. Nyt ensimmäistä kertaa päähenkilönä on mies.
– Minulla on viisi lasta, jotka ovat iältään 11–21 vuotta, joten olen hyvin sisällä nuorten arjessa. Psykologin työssä olen tavannut paljon eri-ikäisiä nuoria. Pohjavirta oli niin vahva, että minä vain kirjoitin, kaikki tuli luontevasti.
Apuna oli kaksi nuorta koelukijaa, joilta kirjailija varmisti, että voiko sanoa noin. Kustannustoimittajan kanssa katsottiin suuremmat linjat, ettei esimerkiksi ote ei ole liian holhoava.
En voi puhuu nyt on sarjan ensimmäinen osa. Toinen osa työn alla ja julkaistaan elokuussa. Se käsittelee naispuolisen päähenkilön ahdistusta.
– Hän on lentämässä siivilleen, mutta on paljon asioita, joiden kanssa pitää pärjätä.
Tuleviinkin kirjoihin riittää teemoja, kuten parisuhdeasiat, some ja ulkonäkö, seksuaali-identiteetti ja ympäristöahdistus.
Entä mitä meistä jokainen voi tehdä, jos epäilee jonkun nuoren voivan huonosti?
– Voi kysyä, että mitä sulle kuuluu, musta tuntuu, että sä et ehkä voi hyvin. Ei tarvitse olla oikeita sanoja, tärkeintä on olla läsnä ja osoittaa kiinnostusta. Vaikka nuori laittaisi pellit kiinni ja vastaisi ettei ole mitään, hän kuitenkin tuntee jonkun välittävän.
Heinonen muistuttaa myös, että toisen puolesta ei voi ratkaista asioita eikä avata simpukkaa, mutta voi olla läsnä silloin, kun toinen on valmis puhumaan.
Henna Helmi Heinonen on joutunut pysähtymään myös oman jaksamisensa äärelle. Hän on ollut vuoden sairauslomalla psykologin työstä.
– Tutkin ja mietin työkykyäni, että pystynkö jatkamaan siinä työssä. Terapeuttinen työ on haastavaa, sillä jokaisella käynnillä pitää olla valmis vastaanottamaan mitä tahansa.
Helmikuussa on tulossa myös uusi lastenkirja Villin uusi idoli. Sarja kertoo koiranpennun seikkailuista, ja tässä se opettelee olemaan toisten koirien kanssa.
Ei ole mahdotonta, että hän jättäytyy täysipäiväiseksi kirjailijaksi.
– Haaveeni olisi olla kirjailija, joka pystyisi elämään kirjojen tuotoilla ja olisi riippumaton apurahoista. Se on haastavaa, sillä markkina ja tulonmuodostus muuttuvat koko ajan. Haluaisin myös kirjoittaa pitkästä aikaa myös aikuisille.