Näin keväällä ympäristöä tulee tarkkailtua enemmän ja tarkemmin kuin muina vuodenaikoina, kaupungissakin.
Muuttolinnut palaavat etelästä, hiirenkorvat kehittyvät puihin ja pensaisiin, ja maasta työntyvät hentoiset lehdet ja kukkanuput. Näiden kaikkien havainnointi ja seuraaminen on mitä mieluisinta ajanvietettä.
Illat ovat valoisia vielä myöhäänkin, ja valitettavasti lisääntynyt valo paljastaa armotta myös vähemmän silmää hiveleviä yksityiskohtia kaupunkiympäristössä.
Esimerkiksi Vaasassa sähköpotkulautoja pysäköidään jälleen miten sattuu ja mihin sattuu, roskia lojuu jalkakäytävillä, ja liikennemerkkejä tärvellään. Niihin liimataan kaikenlaisia tarroja tai sutataan spraymaalilla. Liikennemerkkejä myös käännellään ja väännellään, mikä saattaa vaarantaa liikennettä. Se on aikamoista hevosenleikkiä!
Törkeintä ympäristön pilaamista on kuitenkin spraymaalilla töhriminen. Eikä nyt ole kyse siisteistä, taiteellisista teoksista, joita voi nähdä esimerkiksi Wasa Graffitilandian näyttelyissä, eikä Hietalahdessa jalkapallostadionille johtavan alikulun VPS 100 vuotta -graffitista.
Kyse on epämääräisistä töhryistä roskiksissa, sähkökaapeissa, ovissa, seinillä ja jopa puiston penkeillä. Jos vierekkäin on kaksi penkkiä, joista toista on töhritty maalilla ja toista ei, kummalle penkille istahdat? Vaikka maali olisi kuivunut aikapäiviä sitten, moni valitsee sen penkin, jota ei ole sutattu.
Töhryistä päätellen kyseessä ei ole visuaalista luovuutta harjoittava taiteilijanalku. Suttaaja on typerä, sivistymätön ja omaan napaan tuijottava juntti, joka ajattelee, että penkki ei kuulu kenellekään, joten sen voi huoletta töhriä. Väärin. Penkki, joka ei kuulu kenellekään, kuuluu meille kaikille.
Vaasan suosituimman ulkoilureitin varrelle Sisäsatamaan asennettiin vihdoin viime viikolla kauan kaivattu yleisövessa (I-P 25.4.). Rakennukseen on sisäänkäynti kevyen liikenteen väylän puolelta, ja meren puoleinen osa on huoltorakennusta, johon johtaa kaksi metalliovea. Sunnuntai-iltaan mennessä molemmat ovet oli töhritty spraymaalilla. Siis vain muutamassa päivässä.
Vaasan kaupungin laskelmien mukaan esimerkiksi tarrojen ja tägien eli juuri niiden suttujen poistoon ja puhdistukseen roskiksista, siltakaiteista, liikennemerkeistä, bussikatoksista ja valotolpista kuluu vuosittain noin 50 000 euroa.
Jos töhryjä ei onnistuta pesemään pois, täytyy esimerkiksi roskikset maalata uudelleen tai tilata uudet liikennemerkit, mikä kasvattaa ilkivallan hintalappua entisestään. Kaupunki on arvioinut, että jopa 150 000 euroa vuodessa kuluu ilkivallan jälkien korjaamiseen. Mitä kaikkea tällä rahalla voisikaan tehdä!
Vaasan kaupunki aloitti pari vuotta sitten projektin, jossa pyritään löytämään keinoja ilkivallan ehkäisyyn yhdessä nuorten kanssa. Nuoret ovat mukana ideoimassa sekä ilkivallan ehkäisemisen toimenpiteitä että ajatuksia siitä, mihin säästyneitä rahoja voisi käyttää.
Nuorisopalveluiden ja kuntatekniikan yhteishanke jatkuu vuoteen 2027 saakka. Eri puolilla kaupunkia näkyvien töhrimisten perusteella voidaan todeta, että ainakaan vielä hanke ei ole onnistunut jalossa tavoitteessaan.