Olen täysin eri mieltä Harri Suokon (I-P 24.8.) kanssa siitä, että valokuidussa täysmonopoliasema olisi asiakkaalle missään olosuhteissa paras ratkaisu.
Infrassa ja – kriittisessä sellaisessa – monopoliasema pitäisi rajata mahdollisimman pieneen osaan, eli valokuidussa ainoastaan verkkoinfran osuuteen. Kaikki sen päällä oleva kaupallinen toiminta pitää olla avointa vapaalle kilpailulle.
Vastaavasti tämän verkkoinframonopolin valvonnan on oltava aina täysin viranomaisten vastuulla. Jos monopoliasemassa olevan yrityksen tehtävä on valvoa omien hintojensa nousua tai palvelulaatua, olisi se kuin pukki kaalimaan vartijana.
Vaikka mikään ratkaisu ei olekaan täydellinen, käytäntö on varsin selkeästi osoittanut, että vapaan kilpailun ulottaminen mahdollisimman laajalle on kuluttajille paras suoja hintojen nousua vastaan.
Tästä meillä kaikilla on kokemusta muun muassa mobiiliverkoista. Pysyisikö kuluttajan mobiililiittymän hinta kurissa ilman mahdollisuutta vaihtaa teleoperaattoria yhden kampanjaedun päättymisen jälkeen?
Toistaiseksi Suomessa viranomaiset eivät ole puuttuneet suljettujen verkkojen problematiikkaan, koska pelkona heillä on tuntunut olevan se, että muuten valokuituverkkoinvestoinnit eivät toteutuisi heidän toivomassaan laajuudessa.
Nyt kuitenkin Suomessa on rakennettu valokuituyhteyssaatavuus jo yli 85 prosentille kotitalouksista. Siksi viimeistään nyt viranomaisten tulisi antaa toimijoille paremmat tiedot jo rakennetuista verkoista, jotta kenenkään ei tarvitsisi enää kärsiä päällekkäin rakennettavien verkkojen aiheuttamista turhista häiriöistä.
Moninkertainen infra vaatii moninkertaiset investoinnit, ja niille löytyy vain yksi maksaja – kuluttaja.
Olen täysin samaa mieltä Suokon kanssa siitä, että asiakkaalle toimintavarmuus ja helppous ovat hyvin tärkeitä asioita. Meillä valokuituyrityksillä on vastuu ja myös selkeä intressi huolehtia prosessimme sellaisiksi, että toimintavarmuus ja helppous toteutuvat.