Ilkka-Pohjalaisen mielipidekirjoituksessa 8.8. esitetään, että niin kutsuttu avoin valokuituverkko olisi asiakkaan kannalta paras ratkaisu. Todellisuudessa asia ei ole näin yksinkertainen.
Käytännössä avoimeksi kutsussa mallissa piilee sähköverkon siirtomaksun kaltainen lisäkustannusriski.
Valokuituasiakkaalle tärkeintä ovat hinta, toimintavarmuus ja palvelun helppous, eivät verkon omistusrakenteet. Yhden operaattorin mallissa sama toimija rakentaa verkon, tarjoaa palvelun ja vastaa asiakaspalvelusta.
Asiakkaalla on yksi sopimus, yksi lasku ja yksi vastuutaho.
Avoimen valokuidun malli taas on kolmiportainen, sillä mukana ovat verkon omistaja, tukkuoperaattori ja palveluntarjoaja. Jokainen väliportaan toimija lisää kustannuksia ja tarvitsee oman katteensa.
Vaikka mallin sanotaan lisäävän kilpailua ja alentavan kustannuksia, lopputuloksena asiakkaan maksama kokonaishinta ei välttämättä alene, vaan saattaa jopa nousta.
Malli ei myöskään tarjoa asiakkaalle avointa näkymää kolmen portaan osakustannuksiin ja mahdollisiin keskinäisiin rahansiirtoihin. Tämän vuoksi on aito riski, että asiakashinnat nousevat ilman, että asiakas tietää, miksi.
Avoimen mallin haasteet näkyvät erityisesti ongelmatilanteissa. Kun yhteys ei toimi, asiakas haluaa ratkaisun nopeasti. Monitoimijamallissa vastuu voi hajautua eri osapuolille, jolloin asiakkaalle ei aina ole selvää, kuka ongelman lopulta korjaa.
Yhden operaattorin mallissa vastuu on selkeä ja asiointi yksinkertaisempaa.
Kirjoituksessa viitataan sähkömarkkinaan esimerkkinä toimivasta mallista. Kuluttajan näkökulmasta vertailu herättää kysymyksiä.
Vaikka sähkönmyyjän voi kilpailuttaa, sähkönsiirtoa ei voi, ja monille suomalaisille juuri siirtomaksut ovat sähkölaskun merkittävä kustannuserä.
Tämä osoittaa, ettei verkkojen eriyttäminen tai väliportaiden lisääminen automaattisesti johda alhaisempiin hintoihin asiakkaalle.
Valokuitumarkkinoilla toimii useita erilaisia malleja, ja niiden menestystä pitäisi arvioida asiakkaalle tuotetun arvon perusteella.
Jos asiakas saa kilpailukykyisen hinnan, luotettavan yhteyden, paikallisen asiakaspalvelun ja nopean viankorjauksen, verkkomalli on toiminut riippumatta siitä, kuinka monta toimijaa palveluketjussa on mukana.
Avoin verkko ei ole itseisarvo. Asiakas ei osta verkkomallia, vaan toimivan internetyhteyden. Siksi valokuitumarkkinoilla on tärkeintä varmistaa investointien jatkuminen, palveluiden laatu ja kohtuullinen kokonaishinta, eikä lisätä rakenteita, jotka voivat monimutkaistaa palvelua ja kasvattaa kustannuksia.