"Kau­heaa ja aivan kauhean in­nos­ta­vaa" – Te­ko­äly­tut­ki­ja Jussi Rasku elää kes­kel­lä aka­tee­mis­ta kul­ta­ryn­täys­tä

– Eihän tällaisia akateemisia kultaryntäyksiä ole juuri ollut hetkeen. Että meillä on sellainen teknologia, joka jollain tavalla muuttaa niin montaa eri toimialaa ja montaa tutkimusalaa samanaikaisesti, Rasku sanoo.

Nurmolaissyntyinen Rasku työskentelee Tampereen yliopiston tutkijatohtorina ja GPT-Lab-tutkimusryhmän varajohtajana Seinäjoen yliopistokeskuksessa. Hän sai tänä keväänä Kordelinin säätiön Seinäjoen rahaston vuoden 2026 teknologiapalkinnon ansioistaan alueen digiyhteisön promoottorina.

Kiikarissa ohjelmistoalan katvealueet

GPT-Labissa työskentelee puolensataa tutkijaa. Toimipisteet on Seinäjoen lisäksi Porissa ja Tampereella.

Kun aihe on niin kuuma, sille on hyvät mahdollisuudet saada hankkeita ja rahoitusta. Siksi tutkimusryhmä kasvaa ja hakee Raskun mukaan jatkuvasti uutta väkeä joukkoonsa.

GPT-Labissa tutkitaan, miten teknologiajättien rakentamaa teknologiaa voidaan hyödyntää paikallisesti. Tutkijat rakentavat ja testaavat tekoälypohjalaisia työkaluja paikallisten yritysten ja opiskelijoiden kanssa.

Raskun mukaan alueen yrityksillä on monenlaisia tarpeita, joissa tekoäly voi olla hyödyksi.

– Yritämme tutkimusryhmänä ajatella, mitä on tulossa ja onko sellaisia ohjelmistoalan katvealueita, joita isot teknologia-alan toimijat eivät ole vielä noteeranneet.

Yhdessä Business Finlandin tukemassa hankkeessa GPT-Lab kehitti tekoälyn, joka auttaa ymmärtämään, millaista ohjelmistoa asiakas oikeasti haluaa. Se kuuntelee alkuvaiheen suunnittelukokousta ja nappaa keskustelusta oleelliset asiat.

– Lopuksi siltä voidaan pyytää, että tekoäly värkkää ensimmäisen prototyypin, jonka jälkeen voidaan jatkaa keskustelua siitä, miten se toimii ja onko siinä korjaamisen tarpeita. Näin voidaan välttää kalliita virheitä.

Tekoälyn kyvykkyys ällistyttää yhä

Rasku kiinnostui tekoälystä vuosia ennen isojen kielimallien läpimurtoa.

Diplomityössään hän tutki, miten koneoppimista voidaan käyttää ruiskuvalukoneella valmistettujen kappaleiden virheiden luokittelussa. Väitöskirjassaan hän tutki, miten tekoälyä voidaan hyödyntää kuljetusten optimoinnissa.

Ennen akateemista uraa hän työskenteli yrityksessä, joka teki teollisuudelle konenäköä hyödyntäviä laadunvalvontajärjestelmiä. Vaikka silloin puhuttiin konenäöstä, sekin oli jo tekoälyä.

– Kun tuli tämä generatiivisen tekoälyn buumi, oli helppo hypätä siihen mukaan, kun oli jo tehnyt jotain sen kaltaista.

Generatiivinen tekoäly tarkoittaa enimmäkseen kielimalleja, joita ihminen voi käskyttää tuottamaan tekstiä, kuvaa ja videoita, ratkomaan monenlaisia tehtäviä työkaluja apuja käyttäen.

Mikä on viimeisin asia, jolla tekoäly on hämmästyttänyt tekoälyn tutkijaa?

Rasku joutuu vähän miettimään. Hän sanoo ihmismielen tottuvan niin nopeasti. Asiat, joiden vuoksi ensin tuntee tulleensa singotuksi tulevaisuuteen keskelle tieteisfiktiota, tuntuvat hetken päästä ihan tavallisilta.

– Kuluu muutama viikko ja rupeat jo harmittelemaan, että kun tämä tulevaisuuden teknologia ei olekaan täydellistä.

Yksi verraten tuore asia oli OpenClaw-innostus talvella. Ensin itävaltalainen Peter Steinberger kehitti itsenäisesti toimivan tekoälyagentin, jonka asentamiseen koneelle liittyy tietoturvariskejä, mutta joka voi olla hyödyllinen apuri vaikka valokuvien järjestelyssä.

Sitten joku toinen keksi tehdä näille tekoälyboteille oman Facebookin eli Moltbookin, jonne tekoälyt voivat käydä kirjoittelemassa juttujaan.

– Siellä ne voivat kysellä toisistaan, että kun minun ihmiseni ei oikein tykännyt tällaisesta vastauksesta, niin miten te muut olette lähestyneet tätä asiaa.

Tekoälyteknologia mullistaa maailmaa monella tavalla. Rasku mainitsee yhtenä puolena tietojenkäsittelyn demokratisoitumisen.

– Tähän asti olemme olleet aika pitkälle ohjelmistotoimittajien armoilla ja saaneet tyytyä ominaisuuksiin, joita joku Raskun Jussi on sattunut sinne toteuttamaan. Nyt yhtäkkiä ollaan tilanteessa, jossa jokainen periaatteessa pystyy tekemään räätälöityjä pieniä työkaluja tiettyihin erikoistarpeisiin.

Miettimisen paikka ihmiskunnalle

Vaikutukset työelämään ovat isoja. Rasku näkee monen asian tehostuvan ja virtaviivaistuvan.

– Vuorovaikutustiedot ja yhteistyötaidot korostuvat. Myös hyvien ideoiden merkitys korostuu.

Hyötyjen jakautuminen on asia, joka pitäisi murroksessa ratkaista. Keskusteluun nousee Raskun mukaan sellaisia kysymyksiä kuin tekoälyn verottaminen.

– Ehkä keskustelua pitää vain lähteä käymään etupainotteisesti, että miten ne hyödyt jaetaan. Ja ne voivat olla aika vaikeitakin keskusteluita.

Sama asia koskee paljon sähköä kuluttavien datakeskusten rakentamista.

– Jos ne ovat tulevaisuutta, niitä ei pitäisi lähteä täysin tyrmäämään vaan mieluummin miettiä, miten siitä voisi entistä suurempi ihmisjoukko hyötyä.

Mutta siinä mennään jo politiikan ja yhteiskuntatieteiden puolelle, ja Rasku muistuttaa olevansa tekniikan tutkija.

Jo pelkästään GPT-Labin pienen mittakaavan kokeilut osoittavat tekoälyn tuottavuushyödyt hänen mukaansa niin suuriksi, että tekoälykehityksestä ei voi jättäytyä poiskaan.

– Ei sitä voi hylätä ja sanoa, että ei meillä käytetä tekoälyä, mieluummin tehdään niin kuin on tähänkin asti tehty. Se ei ole oikeastaan vaihtoehto.

Eri alojen tutkijakollegoiden kanssa jutellessaan Rasku on huomannut, että vaikka he tutkisivat mitä aihetta, niin tekoäly koskettaa kaikkia.

– On vaikea nimetä tutkimusta tai toimialaa, jossa tekoäly ei näkyisi. Vaikka tutkisi ruokajärjestelmiä, niin sielläkin toteutetaan tekoälyhankkeita.

Murros on niin valtava, että ihmiskunta voi joutua miettimään, että mikä tässä onkaan seuraavaksi tärkeää ja mitkä ovat ihmiskunnan isot tavoitteet, vaikka sellaisissa pohdinnoissa ei ole tähän asti oltu kovin hyviä.

Mikä hänen mielestään on tärkeää?

– Haluaisin nähdä, että tekoälyn avulla pystytään ratkomaan isoja kysymyksiä, jotka ovat olleet pitkään kipupisteitä. Toivottavasti köyhyyteen, nälänhätään, sairauksiin, ehkä jopa ilmastonmuutokseenkin keksitään jotain uutta.

– Ehkä tässä paljastuu olevansa teknologiauskovainen, mutta en oikein tiedä, mistä muualta sitä löytyisi uskottavia ratkaisuja.

Ei hänkään näe tekoälyn maailmanvalloitusta pelkästään hyvänä asiana. On mahdoton ennustaa, mihin se ihmiskuntaa vie.

– Haluaisin nähdä, että se vie meitä eteenpäin. Jollain tavalla ihmiskunnan tehtävä on lisätä ymmärrystä maailmasta ja maailmankaikkeudesta ja toisistamme ja kaikesta. Tekoäly on työkalu, jolla voimme  pyrkiä sitä pyrintöä puskemaan huimasti eteenpäin.

Uratarina on syntynyt sattumista

Rasku päätyi tekoälytutkijaksi Seinäjoelle monen sattuman kautta.

Opettajaperheen poika kirjoitti ylioppilaaksi Nurmon matemaattisluonnontieteellisestä erikoislukiosta vuona 1998 ja päätyi opiskelemaan tietotekniikkaa Tampereen teknilliseen yliopistoon.

– Satuin aloittamaan opinnot hyvään aikaan. Teknologia-alalla oli imua ja pääsin aika nopeasti oman alan kesätöihin. Koneoppiminen oli nousussa oleva ala.

Ensimmäinen oman alan työpaikka oli Wapice Vaasassa.

– Sitten sattuman oikusta päädyin yritykseen, joka teki konenäkölaadunvalvontaa. Sitä kautta syntyi kiinnostus tekoälyyn. On vain sattunut olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Hän myöntää olevansa kiinnostunut vähän kaikesta. Vaikka hän oli isälleen vannonut, että hänestä ei ainakaan opettajaa tulee, niin kuitenkin hän löysi itsensä tekemästä myös kasvatustieteen opintoja.

– Se oli kiehtovan erilaista, siinä näki tutkimuksen tekemistä laajemmin ihmisläheisemmästä näkökulmasta.

Seinäjoelle hän päätyi palattuaan Wienistä Jyväskylän yliopiston tutkijavaihdosta. Seinäjoella oli molempien puolisoiden turvaverkot ja yliopistokeskuksen tutkijahotelli, jonne diplomi-insinööri solahti humanistien joukkoon.

– Kun vaan tekee kaikenmoista, lopulta niistä syntyy tarina, jossa on jotakin järkeä. Se on lohdullinen ajatus, vaikka en tiedä, kannattaako siitä ottaa mallia.