Zimbabwen kauan odotetut vaalit ovat olleet monille suuri pettymys.
Entisen presidentin Robert Mugaben 37 vuoden valtakauden jälkeen ihmiset toivoivat muutosta. Nyt vallassa jatkaa kuitenkin Mugaben entinen varapresidentti ja valtapuolue Zanu-PF:n poliitikko Emmerson Mnangagwa .
– Kansa koki tavallaan kaksinkertaisen pettymyksen, kun ensin oppositiopuolue hävisi parlamenttivaalit ja sitten presidentiksi valittiin Mnangagwa, toteaa Turussa asuva zimbabwelainen tutkija Faith Mkwesha .
SahWira Africa International -järjestön johtajana toimiva Mkwesha on sitä mieltä, että ihmiset olivat hiukan naiiveja luullessaan, että armeija voisi noin vain luopua vallastaan.
Hän myös harmittelee sitä, että oppositiopoliitikko Nelson Chamisa antoi kansalle turhaa toivoa, kun hän julistautui heti vaalien jälkeen voittajaksi.
Valtapuolue Zanu-FP voitti parlamentin 144 paikalla, kun oppositiopuolue MDC Alliance sai vain 64 paikkaa. Valtapuolueen ehdokas Emmerson taas voitti presidentinvaalit vain niukasti, 50,8 prosentin enemmistöllä, kun oppositiojohtaja Chamisa sai 44,3 prosenttia äänistä.
Useat opposition kannattajat ovatkin vastustaneet vaalien lopputulosta ja pitäneet sitä jopa vääristeltynä. Maan vaalikomissio on kiistänyt väitteet jyrkästi.
Vääristelty tai ei, vaalitulos ei yllätä myöskään Zimbabwessa syntynyttä ja nykyisin Suomessa asuvaa Robert Matthewsia . Hän asuu nykyään Suomessa ja toimii yrittäjänä.
– On hullua odottaa, että mies joka johti vallankaappausta, olisi avoin reiluille ja vapaille vaaleille tilanteessa, jossa hän saattaisi hävitä. Se on suorastaan naurettavaa.
Matthewsin mukaan valtapuolue Zanu-FP:n ja presidentti Mnangagwan voitto osoittavat, kuinka kahtia maa on jakautunut.
Kaupungeissa asuvat toivovat uutta demokratiaa, maaseudun köyhät pysyvät uskollisina vanhalle puolueelle – ja usein heidät myös lahjotaan.
– Maaseudulla äänestetään Zanua, koska siellä asuu vanhoja ja köyhiä ihmisiä. Yhtäältä Zanu edustaa veteraaneja, jotka ovat taistelleet maamme puolesta. Toisaalta Zanu ostaa valtion rahoilla köyhille ruokaa kalastellakseen ääniä. Oppositiopuolueilla ei ole sellaisia rahoja, ja siksi ne eivät voita maaseudun ääniä, Matthews sanoo.
Sitä mitä seuraavaksi tapahtuu, on lähes mahdotonta sanoa. Tutkija Mkwesha suhtautuu suuriin muutoksiin epäillen.
– Täytyy toivoa, että uusi presidentti avaa maata edes taloudellisesti kansainvälisempään suuntaan. Sitä kautta Zimbabwe voisi saada uusia sijoittajia ja enemmän rahaa, mikä puolestaan parantaisi kansalaisten elinoloja ja terveyttä. Poliittiseen muutokseen en usko.
Zimbabwesta paremman elämän toivossa pois muuttanut Matthews sen sijaan pelkää, että tilanne voi eskaloitua pahimmillaan jopa sisällissodaksi.
– Armeija tulitti äänestyksen jälkeen mieltään osoittaneita siviileitä. Erityisesti nuoret ovat äärimmäisen turhautuneita, ja moni heistä varmasti on sitä mieltä, että tilanne on mennyt liian pitkälle.
Toisaalta Matthews ei ole varma, haluavatko ihmiset asettua vastarintaan. Sillä kuka on valmis marssimaan etulinjassa armeijaa vastaan, jolla on aseet?
– Itse yrittäisin mieluummin selviytyä ja keksiä suunnitelman seuraavalle päivälle kuin puolustaa oikeuksiani ja kuolla.
Ei siis ihme, että monet joilla on tarpeeksi rahaa eikä perhettä, jonka vuoksi jäädä, lähtevät Zimbabwesta. Huono-onnisempia ovat ne, jotka eivät voi lähteä.
– Silloin ei auta muu kuin sietää ja sopeutua. Olemme hyviä siinä. Kirouksemme on toivo ja siunauksemme sopeutuminen.
Ida Roivainen