Ystävänpäivä on taas tuonut kauppoihin sydänsuklaat ja ruusut ja muut muistamiset. Ystävänpäivä voisi kuitenkin herättää myös vakavampaa keskustelua.
Tutkimukset ovat todenneet, että yksinäisyys on terveysriski, joka vastaa vaikutuksiltaan esimerkiksi päivittäistä tupakointia. Tätäkin taustaa vasten ystävyys on siis elintärkeä osa ihmisen hyvinvointia.
Nurinkurista on, että elämme aikaa, jolloin ollaan yhteydessä toisiin enemmän kuin koskaan.
Sosiaalisessa mediassa varsinkin nuoret ovat jatkuvasti kiinni toisissaan. Silti moni kokee ennätysmäistä yksinäisyyttä. Kamala on se kuva, jossa ihmisellä on 500 seuraajaa, mutta ei ketään, jolle soittaa kriisin hetkellä.
Ero lienee siinä, mikä on ystävyyttä ja mikä yhteydenpitoa. Ystävyys syntyy syvemmästä kohtaamisesta. Siitä, että joku todella näkee sinut, kuuntelee sinua, ja on läsnä silloinkin kun et ole parhaimmillasi.
Sellainen kohtaaminen vaatii aikaa ja sitoutumista. Ystävän kanssa saa olla myös herkkä ja haavoittuvainen. Sitä sometykkäykset ja snapit eivät kunnolla pysty tarjoamaan.
Mielenterveyden palveluissa on tänä päivänä ruuhkaa ja hoitojonot paukkuvat. Tältä pohjalta ystävyyttä voi pohtia myös yhteiskunnallisena kysymyksenä.
Entä jos ystävyys ei olisikaan vain pehmeitä arvoja vaan myös kovaa taloutta? Onhan selvää, että ystävyys ja yhteisöllisyys tuottavat terveitä ja hyvinvoivia kansalaisia, mikä puolestaan säästää yhteiskunnan varoja merkittävästi.
Työpaikat ja kunnat voisivatkin ottaa aktiivisemman roolin sosiaalisten yhteyksien tukemisessa.
Kunnat voisivat tukea enemmän harrastusryhmiä ja suosia naapurustojen yhteisiä tiloja sekä mahdollistaa kaupunkitilojen arkisia kohtaamispaikkoja.
Jokainen tietää, että kun käy puolitutun tai tuntemattoman kanssa spontaanin keskustelun, olo on sen jälkeen ainakin hetken kevyt ja hyväntuulinen.
Monella työpaikalla on jo tunnustettu yhteisöllisyys voimavaraksi. Ymmärretään, että työntekijä, jolla on ystäviä, jaksaa paremmin. Eikä se tarkoita, että paras ystävä löytyisi työpaikalta. Harvemmin niin on.
Se tarkoittaa, että työnantaja kannustaa vaikkapa kulttuuri- ja liikuntaeduin työntekijää lähtemään vapaa-ajallaan ylös, ulos ja elämään, toisia tapaamaan.
Ystävänpäivä on omiaan muistuttamaan siitä, että ihminen on laumaeläin. Ajatus korostuu tänä aikana, joka juhlii yksilöllisyyttä ja itsenäisyyttä vähän kaikessa.
Omaan napaan käperretty aika ei ole kuitenkaan hyvinvoinnin tae. Toisten kohtaaminen voi vaatia vähän vaivaa, mutta se palkitsee lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
Itse aion tavata tällä viikolla kaksi harrastusryhmää ja yhden vanhan ystävän. Tuskin maltan odottaa.
Hyvää ystävänpäivää kaikille Eparin lukijoille.