Tällä kirjoituksella avataan ensisijaisesti pienten yritysten kehittämistukien kohdentumista ja niiden vaikutusta yritystoimintaan sekä itse yrityshankkeen liitännäisvaikutuksiin.
Tulee aina muistaa, että jos yritys onnistuu saamaan enimmillään jopa 50 % tukea omalle kehittämishankkeelleen, omarahoitusosuutta tulee aina olla vähintään toinen 50 %, mutta pääsääntöisesti tuota enemmänkin, koska tuki maksetaan vasta toteutuneiden kustannusten mukaan. Yleensä kyseinen 100 te kerätään omistajien sijoituksina, harvemmin hanketta hakevalla yrityksellä on lyödä pöytään 100 te:n kassavarat. Etenkin kun kyse on pienestä yrityksestä.
Otetaan esimerkkinä tasarahainen kehittämishanke, 200 te. Omaa rahaa on löydyttävä siis vähintään 100 te, mutta yleensä tätäkin enemmän, sillä kaikki syntyvät kustannukset eivät oikeuta tukeen. Mutta mihin yritystuki sitten kohdentuu? Yksinkertaistetaan asiaa siten, että hankkeelle ostetaan osaamista Y-tunnukselliselta yhtiöltä. Tällöin 100 te on hankkeelle kuluerä, mutta ostopalveluja tarjoavalle yritykselle verotettavaa tuloa. Luultavasti kyseinen 100 te käytetäänkin ostopalveluja tarjoavassa yrityksessä palkkojen maksamiseen ja tällöin itse yritystuki onkin palkkakulu, josta yhteiskunta saa vielä palkkojen sivukulut, joka voi hyvinkin olla 35 % itse palkkasummasta, eli 35 te. Ja jos ostopalveluja tarjoava yritys onnistuu tekemään tulosta, se maksaa tuloksesta 20 %:n tuloveron. Sekin menee yhteiskunnalle.
Itse hanketta pyörittävä yritys puolestaan käyttää toiset 100 te osittain hankkeen alaisiin kuluihin, mutta todellisuudessa tästä summasta suurin osa menee yrityksen maksamiin, hankkeen alaisiin palkkoihin. Oletetaan, että palkkoihin menee 80 te, sisältäen palkkojen sivukulut. Jälleen valtio on saamapuolella. Hankkeella on näin ollen työllistetty ostopalvelujen kautta noin 2 henkilötyövuotta ja hanketta pyörittävän yrityksen kautta likimain toiset 2 henkilötyövuotta. Siispä 100 te yritystuella on työllistetty yhteensä 4 henkilöä, jotka jokainen maksavat omasta palkastaan veronsa. Ja jälleen saajana on yhteiskunta. Oletetaan, että näiden 4 henkilön palkkasumma on yhteensä 150 te, jolloin tästä yhteiskunnalle syntyy tuloveroa vaikkapa 30 % tuloveroprosentin mukaan noin 45 te.
Ja on muistettava yksi tärkeä seikka. Hanketta pyörittävän yrityksen omistajat eivät voi sisällyttää hankkeeseen omia palkkakulujaan, sillä omistajien palkat ovat ns. sisäpiirisäädösten alaisia kuluja. Näistäkin palkoista yhteiskunta kuittaa tietenkin palkkojen sivukulut ja tuloverot. Kaikki nämä yhteiskunnan hyväksi. Jos omistajien palkat ovat noin 80 te, sivukulut ovat tällöin noin 28 te ja tuloverojen kertymä noin 24 te. Yhteensä siis 52 te.
Jotta yrityshanke saisi tuen, sillä tulee olla yritystoimintaa kehittävä tarkoitus. Jos hanke on onnistunut, se tuo tullessaan uutta yritystoimintaa ja tätä kautta lisää hyvää koko yhteiskunnalle. Mutta jos hanke menee kiville, vastuun kantavat omistajat. Tällöin yhteiskunnan ainut kuluerä on 100 te yritystuki, mutta yhteiskunta on saanut hankkeen kautta tulovirtaa 132 te. Jokainen voi itse päätellä, onko yritystuki pelkkä yhteiskunnan menoerä vai olisiko niin, että 100 te yritystuki tuottaakin palkkojen sivukuluina ja tuloveroina 1,32 kertaa yritystuen määrän. Nettohyöty on tällöin 32 te. Ei hassumpi sijoitus yhteiskunnalta.
Osmo Autio
Lapua