Sitra julkaisi tammikuussa uudet megatrendit, jotka kertovat mihin suuntaan maailma on menossa pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Neljästä pääteemasta ympäristökriisiä käsittelevä nosti esiin kysymyksen: Miten uudistamme yhteiskunnan sellaiseksi, että se lisää luonnon elinvoimaa eikä heikennä sitä, kuten nyt? Tämä on kohtalonkysymys tulevalle hyvinvoinnille ja taloudelle. Yritykset ovat tämän suunnanmuutoksen ytimessä.
Vuosi 2025 muokkasi vastuullisuudesta enemmän ideologisen asian – haitan, jota pitää purkaa. Poliittinen ilmapiiri vihreän siirtymän ympärillä heikentyi. Yhdysvalloissa fossiilitalous saa jälleen tukea, ja EU:ssakin ympäristötavoitteita kyseenalaistetaan kasvavan epävarmuuden ja turvallisuushuolien varjolla.
Tutkittu tieto ei kuitenkaan muutu: tiedämme, että viivyttely ilmasto- ja luontotoimissa vie meidät kohti keikahduspisteitä, joiden jälkeen maapallon tila muuttuu meille odottamattomalla tavalla.
Juuri tässä tilanteessa yritysten rooli korostuu. Yritykset määrittävät, miten energia tuotetaan, miten raaka-aineita käytetään, millaisia tuotteita markkinoille tuodaan ja millaista kulutusta pidämme normaalina. Käytännössä yritykset muokkaavat yhteiskunnan rakenteita nopeammin kuin lainsäädäntö ehtii mukaan.
Kysymys ei ole enää siitä, miten yritys noudattaa vihreän siirtymän periaatetta “ei aiheuta merkittävää haittaa”, vaan siitä, voiko se olla aktiivisesti luontoa vahvistava.
Kiertotalous, uusiutuva energia, luontopositiivinen liiketoiminta ja resurssiviisaus eivät ole pelkkiä vastuullisuuslukuja raporteissa, vaan kilpailukyvyn, omavaraisuuden ja resilienssin edellytyksiä. Nämä luovat positiivisia keikahduspisteitä, jolloin maailman muutos tapahtuu niin ihmisille kuin ympäristölle kestävään suuntaan.
Suomella on kaikki mahdollisuudet olla globaalin kestävyyssiirtymän kärjessä. Meillä on osaaminen, teknologia ja yritykset, jotka kykenevät näyttämään suuntaa. Tarvitsemme kuitenkin rohkeutta katsoa yli lyhyen aikavälin optimoinnin ja nähdä luonnon elinvoiman talouden perustana, ei sen vastavoimana.
Seuraavan kymmenen vuoden aikana ratkaistaan, rakennammeko liiketoimintaa, joka mahdollistaa tulevaisuuden – vai sellaista, joka kuluttaa sen loppuun.