VIIKON VIERAS: Pekka Peura aloitti Vaasan yliopiston erillislaitoksen Levón-instituutin johtajana syyskuun alussa. Tehtävänä on koordinoida erityisesti yliopiston yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
– Johtajana vastaan Levón-instituutin toiminnasta ja sen kehittämisestä yliopiston linjausten mukaisesti. Yliopiston päätehtävien, tieteellisen tutkimuksen ja siihen perustuvan ylimmän opetuksen tueksi Levón keskittyy yliopiston yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen.
Älykäs erikoistuminen. Vaasan yliopisto on tuoreen johtajan mielestä tehnyt hyviä strategisia valintoja. Painopisteinä ovat energia, johtaminen, monikielisyys ja rahoitus.
– Levón-instituutti vie akateemista osaamista isänmaan hyödyksi. Toisaalta kaksisuuntaisen oven kautta luotsaamme yhteiskunnan tarpeita ja toiveita sisään yliopistoon. Näin voimme kehittää tarvittavaa tietoa ja osaamista.
Peura puhuu ajattelusta kokonaisuuksien kautta.
– Levónin tehtävä on palvella yliopistoa siten, että laajoista kehittämisteemoista voidaan irrottaa yksittäisiä tutkimuksia. Kokonaisuuksien kautta toimien jokainen yliopiston tutkija ja opettaja pääsee toteuttamaan omaa osaamistaan.
– Tulevaisuuden selkeänä haasteena on yliopistojen rahoituksen väheneminen. Jatkossa voimme pärjätä entistä älykkäämmällä erikoistumisella.
Ympäristön puolesta. Peura aloitti yliopiston palveluksessa jo vuonna 2002. Hän toimi pitkään Levón-instituutin Energia ja ympäristö -yksikön vetäjänä.
– Yliopistolle tullessani hyppäsin 16 000 euron hankkeen selkään ja tein ensimmäisenä työnäni esiselvityksen Etelä-Pohjanmaan ympäristöteknologiakeskittymästä.
Ennen yliopistouraa hän toimi 14 vuoden ajan yrittäjänä. Ympäristö on kulkenut vahvasti mukana aina opiskeluista lähtien.
– Aloitin opiskelut 1970-luvun puolivälissä, ja pääaineena luin hydrobiologiaa. Oman yritykseni perustin vuonna 1987. Se kuitenkin kaatui vuosituhannen vaihteessa, koska ympäristöasiat eivät yhteiskunnassa edenneet ennakoidusti.
– Ideat, jotka olivat meille silloin uusia, ovat nyt lopulta edenneet kättentaputuksin sekä virallisessa että sosiaalisessa kentässä. Liiketoiminnallisesti alalla on vielä paljon tehtävää.
Hidas muutos. Ympäristötieteiden lisensiaatti väitteli vuonna 2013 Vaasan yliopistossa tuotantotalouden alalta. Väitöskirja käsitteli siirtymistä rajattomasta kasvusta kestävään energiahuoltoon.
– Koko Suomi voisi olla energiaomavarainen omilla uusiutuvilla energian raaka-aineilla ja muilla kestävän energian lähteillä. Muutos nykyisestä fossiilisesta energiataloudesta vaatii kuitenkin paljon aikaa.
– Evoluutioteoreetikkona ymmärrän muutoksen logiikkaa. Myös energia-alalla on tyypillistä se, että sosiaalinen hyväksyntä syntyy hitaasti.
Peuralla on pitkään ollut keskeinen rooli uusien hankkeiden kehittelyssä.
– Palkittu Energiakylä-hankkeemme tähtäsi alueelliseen energiaomavaraisuuteen. Sille haetaan nyt jatkoa valtakunnallisen verkoston perustamiseksi.
– Uskon, että muutoksen aalto lähtee maaseudulta. Sinne syntyvät kotimarkkinat ja kantava liiketoiminta.
Harrastuksena luonto. Ympäristö näyttäytyy tärkeässä osassa myös Peuran vapaa-ajassa.
– Aloitin 2000-luvun alkupuolella lintujen rengastamisen. Sen avulla saadaan monenlaista tietoa lintujen elämästä, kuten muuttoreiteistä ja elinpiireistä.
– Rengastan esimerkiksi merikotkien poikasia ja pöllöjä. Helmipöllöjen määrä ja reviiri vaihtelee paljon myyräkannan mukaisesti. Jos myyriä on vähän, ravintoa ei riitä kunnolla pöllöille.
Veri vetää Peuraa muutoinkin luontoon.
– Olen aktiivinen hiihtoharrastaja, jos vain lunta löytyy.
Raija Koivisto-Rasmussen