Kun Alvar Aalto säätiö ja museovirasto jo pari vuotta sitten lausuivat käsityksensä, että poikkeamismenettely ei käy, oli ainakin teoriassa vaara, että merkittävien asiantuntijoiden lausunnot jäävät kaavoitusvastaavan mappiin.
Onneksi on kansalaisjärjestöjä, jotka seuraavat tapahtumia. Kun kaupunki ei asiantuntijoiden ohjeista inahtanut, hankin Alvariania ry:n puheenjohtajana paperit suoraan Helsingistä. Jotta kaupunkilaisetkin saisivat tietää, millaista salailua rakentamisasioissa tapahtuu, toimitin lausunnot Ilkka-Pohjalaisen toimitukselle.
Aluksi näytti siltä, että journalistit ryhtyvät oikeasti hoitamaan tehtäväänsä ja selvittävät, miksi asioita hoidetaan lakien ja terveenjärjen vastaisesti. Hyvin pian kuitenkin käsittämätön Alvar Aalto -kammo sekoitti useimpien asiasta kirjoittaneiden toimittajien arvostelukyvyn ja innoitti sepittelemään syytteitä niille, jotka vaativat lainmukaista toimintaa ja Unescon maailmanperintöstatuksen arvon ymmärtämistä.
Pohjanoteeraus toistaiseksi on ollut Ilkka-Pohjalaisen uutisanalyysi (29.1.), joka antoi ymmärtää, että Etelä-Pohjanmaan kotiseutu- ja museoyhdistys olisi kieltäytynyt neuvottelusta kaupungin ja Sedun kanssa kesken valitusprosessin edistääkseen omaa etuaan. Notta oikeen: omaa etuaan?
Sedun ja kaupungin yhdistykselle alkuvaiheessa esittämä neuvotteluvaatimus oli alastomuudessaan häpeällinen. Sen tarkoitus oli kiristämällä ja painostamalla saada kansalaisjärjestö vaikenemaan maankäytön väärinkäytöksistä ja perumaan valituksensa. Se olisi ollut Seinäjoen kaupungista ikävä viesti. Tällaista näytöstä ei onneksi tarvinnut katsella.
Mutta mistä kaupunki ja Sedu nyt taas, kun hallinto-oikeus on päätöksensä antanut, haluaisi neuvotella? Ei tietenkään mistään, sillä valituksen tekijöillä ei ole mitään neuvoteltavaa. Oikeuslaitos on sen asian jo hoitanut.
Kaupungin ja Sedun päätöksissä mukana olleiden paniikki kansalaisten tuomion edessä panee levittämään valheen sumuverhoa: Emme me, mutta nuo ”museoämmät”.
Uutisanalyysin lopussa vihjattiin, että Sedusta valittaminen saattaa tulevaisuudessa koitua valituksen tehneelle yhdistykselle haitaksi. Tällainen epäsuora uhkaus ja puolueellinen uutisointi ovat syitä sille, miksi niin moni välttää sanomasta mielipidettään. Lehden harjoittama maalittaminen vain kiihdyttää jo tähänkin asti räävitöntä vihapuhetta.
Erityisen outo piirre Ilkka-Pohjalaisen kirjoittelussa on ollut se, että kaupungin kaavoitusjohtajalta Martti Norjalta ei ole kysytty mitään niistä epäilyistä, joita hänen toimistaan on esitetty.
Journalistisesti oleellinen kysymys on, miksi Norja halusi edistää Sedun rakentamista ilman asemakaavan muutosta ja avointa kilpailua. Kaavoitusjohtaja näyttää päässeen näytelmän käsikirjoittajan ja ohjaajan rooliin. Häneltä voisi myös kysyä, oliko järkevää viivästyttää Sedun hanketta ja aiheuttaa miljoonavahingot.
Kaavoitusjohtaja otti valtavan riskin ohittaessaan lain edellyttämän asemakaavaprosessin valtakunnallisesti merkittävällä paikalla. Riski laukesi nyt seinäjokelaisten ja etenkin Sedun nuorten maksettavaksi.
Avoimuuden ja valvonnan puute synnyttää riskin, että rakennushankkeita ”myydään tiskin alta” sopiville tahoille poikkeamisluvin.
Valtaisaa kerrostalobuumia elänyttä kotikaupunkiamme on muutenkin rakennettu pläntti pläntiltä ilman kokonaisnäkemystä ja keskeisesti vain korkeuteen tuijottaen niin, että pikavoittojen metsästäjät ovat kiittäneet.
Nyt kun Aalto-keskuksen suojavyöhykkeellä on palattu lähtöruutuun, on tarpeen käydä avoimemmin keskustelua tarpeellisesta asemakaavan muutoksesta ja kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun järjestämisestä.
Lupaan, että ainakin Alvariania ry (Etelä-Pohjanmaan Alvar Aalto seura) tulee järjestämään kaikille kaupunkilaisille avoimen seminaarin, jossa asiantuntijoiden kanssa voimme vahvistaa Unescon maailmanperintöstatusta tavoittelevan Aalto-keskuksen tulevaisuutta niin, että jälkipolvet meitä kiittävät.
Markus Aaltonen
valtiopäiväneuvos
Alvariania ry:n puheenjohtaja