– Olette te reippaita mummoja ja vaareja! Taas on iso porukka käynyt katsomassa E-P:n tapahtumakalenteria, jossa informoidaan meidän ryhmien kokoontumisista ja aiheista. Hyvin on osattu käydä verkossa. Moni on varmaan lukenut tästä myös Eparin Menot-palstalta.
Näillä sanoilla Kaija Göös, Seinäjoen ikääntyvien palvelujen koordinaattori, aloittaa tämänviikkoiset Kahvikekkerit Joupin kerhotalolla. Göös saa hyväksyvää puheensorinaa osallistujilta.
Aluksi Kahvikekkerit oli vain työnimi, joka piti vaihtaa johonkin toiseen, mutta se havaittiinkin loistavaksi nimeksi leppoisille ryhmille. Kaija Göös sai idean tilaisuuksista vertailtuaan omaa arkeaan eläköityneiden elämään.
– Työikäisillä on yleensä aina sidosryhmiä, joiden kanssa ollaan tekemisissä ja samalla saadaan kokemus yhteisöstä. Eläkeläisiltä tämä yhteisöllisyys voi puuttua yhtäkkiä kokonaan. Vastassa voi olla tilanne, jossa minua ei kukaan odota missään, Göös sanoo.
– Esittelin ideaani työmaalla. Sain heti kannatusta tällaisen ryhmän perustamiseen. Ainakaan vielä en ole törmännyt vastaavaan toimintaan muilla paikkakunnilla. Toki järjestöillä ja yhdistyksillä on vastaavaa, muttei näin suurella volyymilla, Göös kertaa.
Kaksi vuotta täynnä
Helmikuussa 2024 Seinäjoella kokoonnuttiin ensimmäistä kertaa ikääntyneiden Kahvikekkereiden merkeissä. Aluksi testimielessä, jotta nähtäisiin, tuleeko ketään ja ovatko ilmoitukset saavuttaneet kohderyhmän.
– Kun ekat kahvittelijat tulivat ovesta, he saivat riemunkiljahduksen vastaan: ”Ihanaa, että tulitte”, Göös muistelee omaa ensireaktiotaan.
Sanan kiiriessä osallistujia tuli yhä enemmän. Keväällä 2024 Göös alkoi jo tarvita työparia. Tehtävään löytyi ryhmänohjaaja Marjo Alanko.
Göös toteaa, että nyt kun heitä on kaksi, tulijoitakin voi olla yhä enemmän.
– Jokainen on edelleen tervetullut. Yksinäisyyden kokemus on toivottavasti jokaisella loiventunut ryhmään lähtemisen myötä. Jos joku vielä miettii tohtiiko lähteä, niin minä hion vaikka eteisen kynnystä matalammaksi, jos se tuntuu liian korkealta ylitettäväksi, Göös naurahtaa.
– Rohkeasti vain mukaan. Täällä odotetaan teitä jokaista.
Mitä sanoo yleisö?
– Yhdessä oleminen, sehän täällä on tärkeintä, Tiina ja Erkki Aro sanovat.
Pariskunta muistelee, miten eläkkeelle jääminen tuntui hankalalta, kun oli tottunut olemaan ihmisten kanssa tekemisissä päivittäin.
– Kun ympärillä ei yhtäkkiä ollutkaan tuttua työyhteisöä, se tuntui aluksi todella tyhjältä. Tänne tuleminen auttoi paljon, Tiina Aro kuvailee.
– Meille tämä on tärkeä paikka. Viikko tavallaan alkaa tästä joka maanantai.
Entä saako Kahvikekkereillä uusia ystäviä?
– Totta kai, Arot lataavat yhdestä suusta.
– Varsinkin kun siihen ei pakoteta. Ystävyys syntyy parhaiten sillä tavalla.
Voittaa kotiolot
Toisella puolen pöytää istuvat Kauko Salo ja Tarja Hulkko. Heidän mielestään Kahvikekkereille on mukava tulla tapaamaan vanhoja tuttuja.
– Vanhojen ihmisten leppoisaa jutustelua, sellaista täällä on, Salo kiteyttää.
– Olen käynyt täällä alusta lähtien. Tänne on mukava tulla. Täällä tapaa tuttuja entiseltä työpaikalta ja tekee uusiakin tuttavuuksia.
– Kyllä tämä aina kotiolot voittaa, Tarja Hulkko sanoo pilke silmäkulmassa.
Vaikka Kahvikekkeritoiminta on otettu hyvin vastaan, oli toiminnan jatkuminen viime syksynä epävarmaa. Kun ikääntyneet asiakkaat kuulivat lakkautusuhasta, he tekivät kuntalaisaloitteen ja keräsivät pitkälti yli toistasataa nimeä.
– Nimilista ja vetoomus toimitettiin kuntapäättäjille, ja niin saimme jatkoa ainakin tämän vuoden. Toivottavasti vielä monta vuotta lisää, sillä tarvetta tälle on, Kaija Göös sanoo.
Kahvikekkerit
- Viikoittainen tapaamispaikka täyttää tällä viikolla kaksi vuotta. Suunnattu ikääntyneille ja tuoreille eläkeläisille.
- Kantakaupunki, Joupin kerhotalo, Jouppilantie 23. Kaksi ryhmää: Ikääntyneet ma klo 12–13 sekä hiljattain eläköityneet klo 14–15.30.
- Peräseinäjoki, Terästalon Teräsrouva-tila, ti klo 13–14.30.
- Ylistaro, Kirjaston kahvio ja kokoushuone, ke klo 13–14.30.
- Nurmo, Kouran liikuntahalli, to klo 13.30–15.
- Yleensä joka viikko on myös jokin luento tärkeästä aiheesta. Kun juttua tehtiin, vieraspuhujana oli E-P:n munuais- ja maksayhdistyksen Matti Kristola. Hän kertoi yhdistyksen toiminnasta sekä elinsiirrosta kokemusasiantuntijana.