Kotipalvelujen kodinhoitajat, lääkärit, hammaslääkärit, sosiaalityön erityisasiantuntijat, psykologit – kaikista heistä on Suomessa pulaa. Suurin pula on työvoima- ja elinkeinoministeriön datan mukaan lähihoitajista ja sairaanhoitajista.
Ammattitaitoisen työvoiman riittävyys on hyvinvointialueiden palvelujen järjestämisen suurin haaste koko maassa, sanotaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntija-arvioissa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä.
Yli puolella hyvinvointialueista noin viidennes sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöstä jää eläkkeelle seuraavien viiden vuoden aikana työeläkevakuuttaja Kevan eläköitymisennusteiden mukaan. Kaikkein suurinta eläkkeelle siirtyminen on kotipalvelussa, jonka työntekijöistä eläköityy neljällä alueella yli puolet.
Palveluiden järjestämistä vaikeuttaa lisäksi väestön nopea ikääntyminen, joka kasvattaa palvelutarpeita ja kustannuksia. Suomen väestöstä 23 prosenttia oli viime vuonna 65 vuotta täyttäneitä.
Hyvinvointialueiden välillä on suuria eroja muun muassa ikärakenteessa ja sairastavuudessa.
Hyvinvointialueita haastaa myös tiukka taloustilanne. Alueiden oman arvion mukaan niiden yhteenlaskettu talouden alijäämä kasvaa tänä vuonna yli miljardin euron, THL kertoo.
THL:n mukaan hyvinvointialueet kamppailevat lisäksi lainsäädännön vaateiden kanssa. Velvoittavia säädöksiä on THL:n mukaan vuosien aikana laadittu ilman kokonaisuuden hallintaa ja normittava lainsäädäntö kaipaisi nopeaa uudistamista.
Suunnitelmissa isompia yksiköitä
Suurimmat haasteet palveluiden järjestämisessä liittyvät lasten, nuorten, perheiden sekä iäkkäiden perus- ja erityistason palveluihin.
Lasten ja nuorten palvelutarvetta kasvattaa asiantuntijoiden mukaan mielen hyvinvoinnin haasteiden yleistyminen. Esimerkiksi tämänvuotisen kouluterveyskyselyn mukaan yläkoululaisten ahdistuneisuus on lisääntynyt pandemia-aikaan verrattuna.
Lapsia ja nuoria lähellä olevien matalan kynnyksen palveluiden vahvistamiselle on suuri tarve, jotta kalliiden korjaavien palvelujen tarve vähenisi, THL:n tiedotteessa todetaan.
Työvoimapula on heikentänyt myös erikoissairaanhoidon kiireettömän hoidon saatavuutta.
Hyvinvointialueet pyrkivät vastaamaan palvelutarpeen kasvuun muun muassa tehostamalla asiakkaiden ohjausta ja tukemalla heidän omahoitoaan.
Useilla hyvinvointialueilla on suunnitelmia keskittää toimintaa isompiin yksiköihin ja vahvistaa perus- ja erityistason palvelujen yhteensovittamista. Samalla palvelukanavia monipuolistetaan esimerkiksi lisäämällä liikkuvia palveluja.
– Olennaista sosiaali- ja terveyspalvelujen vahvistamisessa ja niiden yhteensovittamisessa on hyödyntää tähän mennessä kehitettyjä hyviä käytäntöjä ja juurruttaa ne nyt osaksi koko hyvinvointialueen toimintaa, sanoo THL:n palvelujärjestelmäjohtaja Anu Niemi tiedotteessa.
Säästötavoitteita tuskin saavutetaan
Hyvinvointialueiden tälle vuodelle myönnetty rahoitus ei ole täysimääräisesti kattanut inflaation eikä valtakunnallisen työmarkkinaratkaisun aiheuttamia lisäkustannuksia. Merkittäviä ennakoimattomia lisäkustannuksia ovat THL:n mukaan aiheuttaneet ostopalvelujen lisääntyminen, hintojen korotukset sekä työvoimavuokrauksen yleistyminen.
Vain osa hyvinvointialueista on asettanut kustannussäästötavoitteet kuluvalle vuodelle, ja niilläkin tavoitteiden saavuttaminen näyttää arvion mukaan epätodennäköiseltä.
Asiantuntijat pitävät hyvinvointialueiden käynnistämiä toimia ja niiden etenemisvauhtia riittämättöminä suhteessa rahoitukseen sekä väestön yhdenvertaisuuden ja palvelutarpeiden kasvun haasteisiin.
Jos taloutta ei saada tasapainoon vuoden 2026 loppuun mennessä, hyvinvointialueita uhkaa valtiovarainministeriön arviointimenettely.
THL:n arviointijohtaja Nina Knape pitää kuitenkin muutamaa vuotta kovin lyhyenä aikana toiminnan ja talouden tasapainottamiseen, sillä hyvinvointialueiden lähtötilanne oli vaikea ja toimenpiteet vaativat aikaa.
THL laatii vuosittain asiantuntija-arviot sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä hyvinvointialueittain, yhteistyöalueittain ja valtakunnallisesti.