Viittaan 23.2. Ilkka-Pohjalaisessa olleeseen ”Maan tila” -kolumniin, jossa kritisoitiin Helsingin yliopistossa työskentelevän militarismin tutkija Noora Kotilaisen Ylen 20.2. julkaisemaa artikkelia tutkimuksesta suomalaisten lasten militaristisesta kasvatuksesta.
I-P:n kolumni päättyy osuvaan tiivistykseen: ”Riittävällä liikunnalla on osansa onnellisessa elämässä. Liikunnan rinnastaminen militarisointiin on kaukaa haettua sensationalismia ja hölynpölyä.” Tästä ei liene epäselvyyttä. Paitsi ehkä militarismin tutkijalla. Onko hänen seuraavan tutkimuksensa tulos ja tulkinta, että pesäpallo täytyy kieltää militaristisen historiansa takia?
Tutkimustulos ja sen tulkinta näytti tekemällä tehdyltä ja oli selvästi juuri sellainen, mitä tutkija halusikin sen olevan. Kolumnin mukaan tutkija väitti kouluissa olevan ”1930- ja 1940-lukujen henki, jossa koululaisia valjastetaan vaivihkaa armeijan käyttöön”. Ylen julkaiseman artikkelin henki oli tämä.
Toisaalta ei olisi paha asia, vaikka lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehdittaisiinkin myös maan puolustamisen kannalta nykyisessä maailman tilanteessa, jossa sota jatkuu viidettä vuotta parin tunnin lentomatkan päässä.
Kuitenkin verorahoitteinen Yle julkaisi näyttävästi artikkelin verkkosivuillaan ja esitti haastattelun moneen kertaan uutisoinneissaan. Ei voi välttyä ajatukselta Ylen poliittisesta ohjailusta.
Artikkelissa kerrottiin myös puolustusministeri Antti Häkkäsen esittämä faktoihin perustuva huoli lasten liikunnan vähäisyydestä, joka näkyy myös maanpuolustuskyvyssä. Ilmeisesti tämä kommentti laukaisi Ylellä tarpeen nostaa militarismi ja tämä tutkimus erityiseen valokeilaan.
Ylen verkkosivuilla oli vielä avattu yleinen keskustelu artikkelista. Kaikkia lukijoita ei päästetty kritisoimaan asiallisesti tätä asenteellista tutkimusta. Nekin asialliset kommentit, jotka julkaistiin, poistettiin melko nopeasti ilmeisesti ulkoistetun moderoijan toimesta: ”Hei, saimme ilmoituksen toiselta keskustelijalta viestistäsi…”
Noora Kotilainen esitti tulkintaansa vahvasti ideologiaansa myötäilevänä. Hänen taustastaan löytyy helposti tietoa. Tutkija esitti tulkintaansa ja mielipiteitään objektiivisena tutkimustietona. Tämä tutkija oli kaikkea muuta kuin neutraali. Tutkijallakin saa totta kai olla poliittisia mielipiteitä, mutta ne pitää pitää erillään objektiivisesta tutkimuksesta ja julkaista selvästi mielipiteinä. Vastuu oli tässä tapauksessa Ylellä.
Kotilaisen tutkimustulokset noudattivat tarkoitushakuisesti juuri sitä, mitä hänen oma ideologiansa vaatii. Hän on mm. kolumnistina lähellä vasemmistoliittoa olevassa Kansan Uutisissa, jossa hänen kolumninsa käsittelevät vahvasti poliittisia ideologisia teemoja. Jo tämä kertoo tutkijan ideologiasta ja siitä, että näihin tutkimustuloksiin pitää suhtautua hyvin varauksellisesti. Silti ne jostakin syystä kelpaavat mielihyvin Ylelle. Yle sai taas ison lommon kansalaisten verorahoilla toimivan puolueettoman ja riippumattoman tiedottajan kilpeen.
Herää kysymys, näin säästöjen aikana, kuinka paljon vastaavia hyväpalkkaisia tutkijoita suomalaisissa yliopistoissa on ja kuinka paljon Yle käyttää heitä uutisoinnissaan mielipiteen muokkaajina.
Pahoin pelkään, että nyt tuli yksi Ylen jäävuoren huipuista esille. Ylen kannalta vähän liiankin näkyvästi. Se, minkä on tiedetty olevan olemassa, mutta mikä on tieteen vapauden varjolla piiloteltu, näyttäytyi nyt harvinaisen selvästi koko karuudessaan. Ilmeisesti Ylen moderointi toimi tässä samoin kuin kommenttien moderoinnissakin.