Seinät kaatuvat päälle – oli nuori tai vanha, niin yksinäisyys on murhaavaa. Kuitenkin lähes kaikilla hoitotahoilla on tavoitteena avohoito ja palveluiden tuominen omaan kotiin. Tuki kotiin saattaa sitten olla vartin mittainen käynti, digilaitteella otettava yhteys tai jokin robottilaite. Ihminen on sosiaalinen eläin ja kaipaa lajitoveria.
Pohjanmaan hyvinvointialueen tavoitteena on pääosin säästösyistä saavuttaa taso, jossa kotona asuu 93 % 75 vuotta täyttäneistä. Tällä tavoitellaan valtakunnallista tasoa. Pohjanmaalla harvempi 75 vuotta täyttänyt asuu kotona, kuin muualla Suomessa. Ilmiö on sama myös 80 vuotta ja 85 vuotta täyttäneiden osalta, kun verrataan maan keskiarvoon.
Tässä kohtaa on hyvä pysähtyä ja kysyä, miksi väestö Pohjanmaalla on terveempää kuin muualla Suomessa? Tämä koskee erityisesti ruotsinkielistä väestöä.
Normijärki sanoo, että se on hyvä asia – valtionvarainministeriö näkee siinä säästöperusteet. Kun voidaan liian hyvin, niin sosiaali- ja terveyspalveluihin ei tarvita niin paljon rahaa kuin on ollut käytössä. Talouden hyvinvointi-insinöörit ovat laatineet sellaisen tarveperusteisen diagnoosikoneiston, joka arvioi alueen todelliset tarpeet pääosin vain sairastavuuden kautta ja rahat sen mukaisesti.
Hyvinvointialueella ryhdyttiin heti alkuunsa purkamaan kuntien rakentamia vanhustenhoivan palvelurakenteita ja se tarkoitti monelle tutun palvelun loppua. Avoimesti harmiteltiin, että palvelutaloissa asui liian hyvänkuntoisia vanhuksia ja siihen ryhdyttiin hakemaan muutosta. Suunta on raskaimmista palveluista kevyempiin painottamalla kotona asumista kotipalvelun ja digipalveluiden tuella.
Painottaminen kotona asumiseen tarkoittaa myös, että yhä huonokuntoisemmat ikäihmiset voivat jäädä asuntojensa vangiksi.
Entäs jos kuntien rakentama palveluverkosto olikin ikäihmisten hyvinvoinnin perusta ja samalla turvaverkko läheisille sekä luonnollisen yhteisöllisyyden synnylle. Yksinelämisen vaihtoehtona oli mahdollisuus siirtyä palvelutaloon ja saada tarvittavat palvelut ja päästä luomaan sosiaalisia verkostoja tutussa ympäristössä, lähipalveluna.
Olisiko ollut mahdollista muokata palvelutaloja tarjoamaan osin raskaampaa palvelua ja osin yhteisöllistä asumista tai jopa senioriasumista? Tietenkin näihin ratkaisuihin vaikuttaa kiinteistöjen muunneltavuus ja ihan peruskunto. Muitakin vastalauseita varmaan löytyy – aina kiireelliseen kustannusten leikkaamiseen saakka. Ministeriöhän määritteli sen millaisia palveluja voi olla tarjolla.
Niinpä vaihtoehdoksi jäi kaikissa ikäryhmissä kotona asuvien määrän lisääminen.
Kotona asumisen rinnalla asumismuotoina tarjotaan senioriasumista (ei kuulu hyvinvointíalueen tehtäviin), yhteisöllistä asumista, ympärivuorokautista palveluasumista, laitospalvelut saattohoitoon saakka.
Talouden sijaan asiaa voidaan lähestyä sosiaalisesta näkökulmasta. On tärkeää tarjota sosiaalisen asumisen mallia silloin, kun ihminen on vielä toimintakykyinen. Hyvinvointialueen tulee tarjota riittävän ajoissa erilaisia yhteisöllisen asumisen tai palveluasumisen muotoja, hyödyntää senioriasumista, jotta sosiaalinen verkosto ei kaventuisi. Ihminen tarvitsee elääkseen yhteyden toiseen ihmiseen.
Harri Moisio (vas.)
kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu
Vaasa