Lapsenkaipuu eli vauvakuume. Se on voimakas, jopa pakottava tunne. Se on varmasti yleisempi naisilla, mutta myös miehet kokevat sitä. Entäs, jos sitä lasta ei kuulukaan?
Äitienpäivän aika nostaa esiin kirjoituksia ja kolumneja myös lapsettomuudesta. Monille lapsettomille äitien- ja isäinpäivät ovat vuoden raskaimpia ajankohtia. Mutta kuka on lapseton?
Lapsettomuus käsitetään yleensä pariskuntien ongelmaksi, jonka taustalla on jokin fyysinen haaste. Melko vähän puhutaan sosiaalisesta lapsettomuudesta. Siitä, ettei ole löytynyt sitä, jonka kanssa lapsen hankkisi. Yksinäisen lapsettomuutta pidetään monesti valintana. Tätä se harvoin on. Suomessa neljäsosa miehistä ja viidesosa naisista jää kokonaan lapsettomiksi. Arvion mukaan näistä kolmelle prosentille kyseessä on tietoinen valinta. Suurimmalla osalla syy on sopivan kumppanin puute. Sosiaalinen lapsettomuus ei siis ole pieni ongelma, eikä siitä kärsivien määrä ole vähäinen.
Lapsettomuudessa on loppujen lopuksi aina kysymys siitä, ettei toivottua lasta ei voi jostain syystä saada. Asia on yhtä raskas, oli taustalla fyysinen tai sosiaalinen syy. Syli on kummallakin aivan yhtä tyhjä. Toive yhtä suuri.
Yksin lapsihaaveensa kanssa olevalle ei ole tarjolla juuri mitään. Kannustukseksi tarkoitetut lauseet: ”Kyllä sä vielä jostain sen oikein löydät” ja ”Ei sitä tiedä, missä se oikea kävelee vastaan” herättävät kuulijassa enemmän epätoivoa kuin toivoa. Entäpä, jos ei kävele? Tai entä jos kävelee vasta sitten, kun vuodet ovat jo kuluneet lapsitoiveiden toteuttamisen ohi? Mitä jos en koskaan saa sitä lasta, entä jos rinnallani ei sen lisäksi ole ketään, jonka kanssa tyhjyyden tunteeni jakaisin?
Tämän viikon Eparissa 4-5 sivujen aukeamalla on tarina rohkeasta naisesta, joka päätti lopettaa kumppanin odottamisen ja perusti perheen yksin. Suosittelen lukemaan artikkelin ja tutustumaan harvemmin käsiteltyyn lapsettomuuden muotoon.
Toivotan oikein ihanaa äitienpäivää erityisesti hänelle ja kaikille niille äideille, jotka saavat tänä vuonna kokea oman äitienpäivän ensimmäistä kertaa elämässään. Voimia ja jaksamista sen sijaan toivotan heille, joiden toive ei vielä ole toteutunut.
Laura Syväoja
Päätoimittaja