Olen paiskinut meppihommia pian kaksi vuotta. Kuten jokainen Ilkan edes silloin tällöin avaava tietää, ne eivät ole olleet EU:n kaksi helpointa vuotta. Tänä keväänä puheenaiheina ovat vuoroviikoin olleet turvapaikanhakijat, talouskriisi, Britannian erouhka Brexit ja veroparatiisit.
Haasteet ja ongelmat ovat keskenään hyvinkin erilaisia, mutta kaikki ne ratkeavat lopulta samalla tavalla. Se tapa on yhdessä toimiminen.
Viimeksi ovat puhuttaneet veroparatiisit. Niitä pääsee syntymään, koska meillä ei ole edes Euroopassa yhtenäisiä veronkantoon liittyviä pelisääntöjä. Niin kauan kuin emme saa sovittua yhteisiä sääntöjä, maat kuten Luxemburg ja Belgia voivat jatkaa epäreilujen verosopimusten tarjoamista jättiyrityksille. Niin kauan kuin emme yhdessä pane pistettä verokeinottelulle, jättifirmat voivat maksaa miniveroa - ja siitä kärsivät rehelliset, veronsa asiallisesti hoitavat pk-yrittäjät Krakovasta Kauhavalle ja Santorinilta Seinäjoelle.
On selvää, että kansainvälisiin ongelmiin tarvitaan kansainvälisiä ratkaisuja. Kukaan tuskin kuvittelee, että Suomi pystyy yksinään lopettamaan veroparatiisien toiminnan.
Joskus tuntuu siltä, että ihmiset vastustavat yhteistä ongelmien ratkaisemista henkeen ja vereen silloinkin, kun touhu aiheuttaa vahinkoa itselle ja maalle.
Hyvä esimerkki on yhteinen ulkorajojen valvonta. Schengen-alue on yhteinen, joten sitä on järkevää valvoa yhdessä. Esimerkiksi perussuomalaiset ymmärtävät tämän kyllä ja ovat siksi suostuneet yhteiseen rajavalvontaviranomaiseen. Homma kuitenkin haisee perussuomalaiseen nenään pelottavalta federalismilta, minkä vuoksi se jätetään puolitiehen - puolue ei ole valmis antamaan yhteiselle rajavalvontaviranomaiselle omia toimivaltuuksia eikä oikein rahaakaan.
Sama turvapaikanhakijoiden kanssa. Yhdessä sovitut kiintiöt ovat tällä hetkellä paras tapa varmistaa, ettei minkään maan, myöskään Suomen, osaksi koidu enempää kuin se pystyy kantamaan ja että turvapaikanhakijoille voidaan taata hyvä ja riittävän nopea käsittelyprosessi. Yhdessä sovittu pakolaispolitiikka myös takaisi, etteivät hakijat joutuisi matkustelemaan eri maihin sen mukaan, mistä paikan saa helpoimmin.
Etelä-Pohjanmaalla ollaan ylpeitä omasta kunnasta ja kotipaikasta. Syystäkin! Samaan aikaan voidaan olla ylpeitä Suomesta ja suomalaisuudesta, eivätkä nämä kaksi sulje toisiaan pois. Joidenkin puolueiden strategiaan kuuluu uskotella, että Suomi ja EU käyvät jonkinlaista kissanhännänvetoa ja että Suomen ja EU:n etu ovat eri asia. Se ei melkein koskaan ole totta.
Kun kurikkalaiset haluavat vaikuttaa Kurikan asioihin, se voidaan tehdä Kurikassa kurikkalaisin voimin. Kun halutaan ratkaista koko maakuntaa koskevia asioita, pyydetään mukaan muu Etelä-Pohjanmaa, ja jos tarkoitus on ratkaista koko Suomea koskevia asioita, tehdään yhteistyötä yli maakuntarajojen. EU ja Euroopan laajuiset asiat noudattavat ihan samaa kaavaa. Voimme olla, ja meidän täytyykin olla, yhtä aikaa ylpeästi pohjalaisia ja kurikkalaisia ja umeålaisia ja palermolaisia, mutta samaan aikaan osa isoa, eurooppalaista projektia, Euroopan laajuista kansainvälistä yhteisöä, joka rakentaa Euroopasta ja maailmasta parempaa.
Miapetra Kumpula-Natri