Julkisessa keskustelussa vaaditaan säännöllisesti niin sanottujen eheytyshoitojen tai -palveluiden kieltämistä lailla. Erityisesti poliittisella vasemmistolla tuntuu olevan kova halu rajoittaa tätä toimintaa. Pyrkimys kieltää nämä palvelut on kuitenkin monella tapaa nurinkurinen ja ristiriidassa länsimaisen yksilönvapauden kanssa.
Keskustelun taustalla olevassa ongelmassa on kyse siitä, että henkilön kokema tunnemaailman sukupuoli-identiteetti ja toisaalta biologisen kehon sukupuoli eivät täsmää keskenään.
Nykyisin yhteiskunta tukee vahvasti mallia, jossa kehoa muokataan vastaamaan tunnemaailmaa. Sukupuolen korjausleikkauksilla ja muilla lääketieteellisillä hoidoilla pyritään sovittamaan keho ja identiteetti yhteen, ja nämä operaatiot rahoitetaan käytännössä verorahoilla.
Eheytyshoito edustaa puolestaan käänteistä lähestymistapaa samaan haasteeseen. Siinä pyrkimyksenä on muokata ja sovittaa tunnemaailman sukupuoli-identiteettiä sellaiseksi, että se olisi sopusoinnussa biologisen kehon kanssa.
On vaikea ymmärtää, miksi toista menetelmää tuetaan julkisesti, kun taas toinen halutaan tehdä kokonaan laittomaksi.
Eheytyspalveluiden tarjoaminen ja niihin osallistuminen perustuu täydelliseen vapaaehtoisuuteen.
Tällaisten vaihtoehtojen kieltäminen sotii ihmisten itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta vastaan. Suomi ei ole totalitäärinen valtio, jossa julkinen valta tai poliittiset ideologiat määrittelevät, millaista keskusteluapua tai tukea aikuinen yksilö saa itselleen vapaaehtoisesti hakea.
Jos kunnioitamme yksilön oikeuksia, meidän on kunnioitettava niitä myös silloin, kun valinnat eivät miellytä kaikkia.