Vaasa oli viime viikonloppuna suomalaisen yleisurheilukansan huomion keskipisteenä, kun kaupungissa järjestettiin viidettä kertaa Kalevan kisat. SM-kilpailut ovat kansainvälisten arvokisojen ja Suom–Ruotsi-maaottelun lisäksi yksi suomalaisen yleisurheilukesän kohokohdista.
Suomen mestaruuksista taisteltiin Kaarlen kentällä noin 600 urheilijan voimin. Kaikkia maamme huippuja ei kisoissa nähty erilaisten loukkaantumisten takia.
Poissa oli myös olympialaisten maratoonille tähtäävä Camilla Richardsson, joka on korkean paikan leirillä Sveitsin St. Moritzissa.
Kalevan kisat olivat erityisen tärkeät myös noin tusinalle Pariisin olympialaisiin mielivälle urheilijalle, sillä viikonloppu oli viimeinen mahdollisuus tehdä riittävän kova tulos rankingpisteiden kartuttamiseksi.
Kolme viikkoa sitten päättyneissä Rooman EM-kisoissa nähtiin valtava määrä suomalaisurheilijoita, mutta olympialaisiin seula on tiukempi. Ennen Kalevan kisoja Pariisin kisalipun oli käytännössä varmistanut noin 20 yleisurheilijaa, mutta määrä voi vielä kasvaa viikonlopun kisasuorituksen ansiosta.
Helppoa ja yksinkertaista ei Kalevan kisojen järjestäminen ole, sillä monta palaa pitää palapelissä saada oikealla paikalle, jotta kisat menevät sujuvasti läpi.
Oli hienoa, että tapahtumaan saatiin yli 500 talkoolaista, jotka tekivät arvokasta työtä erilaisissa tehtävissä. Ilman heitä ei kisojen järjestäminen olisi ollut mahdollista.
Ensimmäisen kerran Kalevan kisat pidettiin Vaasassa vuonna 1948 ja edellinen kerta ennen viime viikonlopun kisoja oli vuonna 2013. Tämä helpotti huomattavasti kisaorganisaation työtä, sillä mukana oli edelleen paljon samoja ihmisiä kun 11 vuotta sitten.
Kisojen järjestelyistä olivat vastuussa vaasalaisseurat Toverit, Vasama, Palosaaren Urheiluseura, Vähänkyrön Viesti sekä Vasa Idrottssällskap. Mustasaarelaisseuroista mukana oli IF Femman. Kisat olivat helmikuussa Mustasaaren Botniahallissa järjestettyjen kolmen ikäluokan halli-SM-kilpailujen tavoin erinomainen voimannäyttö seurojen yhteistyöstä.
Ilmaiseksi ei Kalevan kisojen järjestäjäksi pääse, sillä Suomen urheiluliitolle pitää pulittaa 120 000 euron summa. Nollatulokseen pääsemiseksi tarvittiinkin riittävä määrä hyviä yhteistyösopimuksia, ja tietysti myös iso joukko paikan päälle tulleita katsojia, jotka täyttivät katsomot ihan kiitettävästi.