Mikä ihmeen yhteinen hyvä? Sehän kuulostaa siltä, että minä luovun jostain ja joku muu – esimerkiksi se naapuri, jolla on kolme grilliä, kaksi lehtipuhallinta ja uusi auto hyötyy. Eihän nyt sentään.
Yhteinen hyvä on kuin talkoot, joihin osallistuu kolme ihmistä, kahdeksan katsoo ikkunasta ja yksi postaa kuvan someen ”yhteishenki” merkinnällä.
Ei suomalainen yhteistä hyvää vihaa – kunhan siitä ei hyödy kukaan muu. ”Miksi minä maksan kirjastosta, kun en käy siellä?” ”Miksi tuetaan joukkoliikennettä, kun ajan nelivedolla yksin työpaikalle. Loogista, eikö?
Ongelma ei ole solidaarisuus. Ongelma on se, että joku muu saattaa saada vähän enemmän. Ja silloin yhteinen hyvä muuttuu salaliitoksi – naapuri vastaan minä. Tuloksena on yhteiskunta, jossa kaikki haluavat kaiken, kukaan ei halua maksaa mitään ja jokainen huutaa, että joku muu on vastuussa. Mutta en minä.
Ehkä meidän kaikkien pitäisi muistaa, että yhteinen hyvä ei tarkoita sitä, että sinä maksat kaiken ja naapuri saa kaiken. Se tarkoittaa, että kukaan ei saa kaikkea – ja juuri siksi maailma ei ole tulessa.
Tai no, ei vielä.
Jouni Vallin
Kurikka