Kuvassa päättäväisen näköinen nainen on kyykyssä kädessään kamera, päässään kypärä ja rinnuksissaan mitali.
Monet suomalaiset eivät tunnista naista, mutta tämän valokuviin moni on voinut törmätä vaikkapa historiakirjojen sivuilla. Nainen nimittäin valokuvasi sota-aikana suomalaisten kotirintamaa ja teki valokuvausmatkoja suomalaissotilaiden matkassa rintamalle, eturintamalle jopa jatkosodan aikana.
Mutta naisella oli jatkosodan aikana myös salainen tehtävä. Hänet oli lähetetty tapaamaan Suomen sodanjohtoa.
Kuvan nainen on yhdysvaltalainen Therese Mabel Bonney (1894–1978), jolle Puolustusvoimain ylipäällikkö Carl Gustaf Emil Mannerheim myönsi talvisodan jälkeen Suomen Valkoisen Ruusun mitalin.
– Bonney oli voimakastahtoinen ihminen, jolla oli monta visiota, ja niitä hän oli valmis toteuttamaan vaikeuksista huolimatta. Voisi sanoa, että hän oli varmaan aika tiukka pakkaus, kuvailee dosentti Henry Oinas-Kukkonen Bonneya.
Oinas-Kukkonen on Oulun yliopiston kansainvälisten suhteiden ja informaatioverkostojen historian dosentti. Hänen Bonneya käsittelevä tutkimusartikkelinsa on tänä keväänä julkaistu Yhdysvalloissa teoksessa Reporting World War II.
Valtion edustajat värväsivät Bonneyn
Suomeen Bonney saapui heinäkuussa 1939. Bonney on itse antanut kuvan, että hänellä olisi ollut vainu asioiden kärjistymisestä Suomessa ja että vainun takia hän olisi tullut Suomeen. Aivan tällainen ei totuus Oinas-Kukkosen mukaan ollut.
– Itse asiassa Suomen valtion edustajat hänet tänne kutsuivat. New Yorkin maailmannäyttelyssä he hakeutuivat juttelemaan Bonneyn kanssa. Siellä oli Propagandaliitosta ja Valtioneuvoston tiedoituskeskuksesta edustajia, ja ihan tarkoituksella Bonney värvättiin tänne.
Bonneya pidettiin kyvykkäänä kuvaajana, ja hänet haluttiin Suomeen kuvaamaan vuodeksi 1940 suunniteltuja Helsingin olympialaisia. Oinas-Kukkosen mukaan suomalaiset ajattelivat, että laajat kytkökset lehdistöön ja kuvaajan oma Bonney Service -uutiskuvatoimisto takaisivat kuville suuren levikin.
Olympialaiset jäivät pitämättä, mutta talvisodasta Bonneyn ottamat sadat ja taas sadat valokuvat levisivät ympäri maailmaa kertoen sodasta, jota Bonney kutsui totuusratsiaksi.
Bonneyn valokuvat olivat yksi syy siihen, että talvisota herätti sympatia- ja auttamishalun Suomea kohtaan.
Kuvat kertoivat varautumisesta uhkaan
Suomessa Bonney kuvasi elokuussa 1939 ylimääräisiä kertausharjoituksia Karjalassa.
– Se oli tavallaan oppimatka siihen, miten sotilasorganisaatioon liittyvää kuvausta voi tehdä niin, että se sujuu. Näin hän itse sitä pähkäili jälkeenpäin, Oinas-Kukkonen sanoo.
Ylimääräisiä kertausharjoituksia Bonney pääsi kuvaamaan, koska kaiken takana oli Propagandaliitto. Sen toiminnan ytimessä oli Finlandia Uutistoimisto, jonka palkkalistalla Bonney oli.
– Suomalaiset halusivat osoittaa (Bonneyn) kuvilla sotilaallista kyvykkyyttä ja voimaa paitsi Neuvostoliiton myös lännen suuntaan. Ennen kaikkea haluttiin Bonneyn kuvien kautta rummuttaa sitä, että Suomi on länsimainen demokratia ja puolustaa läntisiä arvoja, jotka näkyvät muun muassa kulttuurissa ja koulutuksessa.
Bonneyn kuvilla pyrittiin Oinas-Kukkosen mukaan viestimään, että Suomi on varautunut idästä tulevaan uhkaan.
Joukkojen mukana rintamalle
Talvisodan aikana Bonney pääsi suomalaisjoukkojen mukana kuvausmatkoille rintamalle.
– Olen nähnyt asiakirjoja, joissa on lyijykynällä merkitty jonon jatkoksi hänen nimensä, Oinas-Kukkonen kertoo.
Kielitaitoiset upseerit veivät talvisodan aikana ulkomaisia toimittajia paikan päälle, ja myöhemmin upseerit myös raportoivat, miten reissu oli onnistunut.
– Toimittajille järjestettiin matkoja etenkin silloin, kun oli ollut jokin merkittävämpi voitto, kuten Raatteentien tapahtumat.
Suomeen keskustiedustelupalvelu COI:n lähettämänä
Jatkosodan aikana kesällä 1942 Yhdysvaltain silloinen keskustiedustelupalvelu COI lähetti Bonneyn Suomeen. Bonneylle oli annettu salainen tehtävä, jonka tarkoituksena oli paitsi hankkia tiedustelutietoa myös taivutella Suomi vaihtamaan puolta sodassa.
Asiasta vihiä saanut Saksan salainen poliisi Gestapo varoitti Suomen valtiollista poliisia Valpoa, mutta siitä huolimatta Bonney pääsi Suomeen. Miten se oli mahdollista?
– Se on hyvä kysymys. Mitään tarkkoja papereitahan siitä ei ole, mutta mitä ilmeisimmin sen takana on Mannerheimin henkilökohtainen asiaan puuttuminen, Oinas-Kukkonen sanoo.
Suomessa Bonney keskusteli muun muassa presidentti Risto Rytin ja valtiovarainministeri Väinö Tannerin kanssa.
– Suomi ja Yhdysvallathan eivät olleet sodassa keskenään, eikä kumpikaan halunnutkaan joutua toisen osapuolen kanssa sotaan. Tuossa vaiheessa diplomaattisuhteetkin olivat vielä ihan ok. Mutta vaikeahan tilanne oli molemmille osapuolille.
Oinas-Kukkonen uskoo, että sekä Suomella että Yhdysvalloilla oli halu keskustella Suomen roolista sodassa.
– Suomella ei ollut halua joutua sotaan Yhdysvaltain kanssa, ja kyllä jo tuossa vaiheessa mietittiin, kuinka Saksan kelkassa käy. Yhdysvallathan oli myös yrittänyt välittää rauhaa Suomelle, mutta yhdysvaltalaisaloitteet olivat epäonnistuneet. Neuvostoliitolla ei ollut silloin halukkuutta rauhaan. Sillä oli toive ehdottomasta antautumisesta.
Jatkosodankin aikana Suomelle myötämielinen
Oinas-Kukkosen mukaan Bonneyn pääsyyn Suomeen vaikuttivat mitä ilmeisimmin tämän tausta talvisodan ajalta sekä tämän henkilösuhteet. Bonneyhan oli esimerkiksi kuvannut jo entuudestaan Suomen sotilasjohtoa ja valtiojohtoa.
Erikoista on, että Bonney pääsi lähtemään myös jatkosodan aikana rintaman etulinjalle Laatokalle. Bonney itse on sanonut olleensa linnun lentomatkan päässä Leningradista.
Jatkosodan aikaisella salaisella matkallaan Bonney otti liki 250 valokuvaa.
Suomesta Bonney palasi Ruotsin ja Britannian kautta Yhdysvaltoihin, jolloin hänet pidätettiin brittien esittämien syytösten takia. Britit epäilivät Oinas-Kukkosen mukaan, että Bonney oli suomalaisten agentti.
– Siitä ei ole merkkejä, mutta Suomelle myötämielinen hän oli. Hänhän puhui jatkosodan aikana Suomen puolesta. En ole ainakaan toistaiseksi löytänyt mitään merkkejä, että hän olisi siinä vaiheessa ollut Suomen listoilla.
Asia selvisi monipolvisten selvittelyjen jälkeen, sillä sodanaikaisen uuden keskustiedustelun OSS:n tiedustelujohtaja William J. Donovan tiesi, mikä oli ollut Bonneyn salaisen Suomen-matkan tarkoitus.
"Talvisodan kuvaaminen hänelle iso juttu"
Talvisodan jälkeen myönnetystä Suomen Valkoisen Ruusun mitalista tuli Oinas-Kukkosen mukaan Bonneyn tavaramerkki.
– Kun otettiin kuvia, hän monesti esiintyi se päällä siitä huolimatta, että hän sai myös Ranskan kunniaristin. Talvisodan kuvaaminen oli hänelle niin iso juttu.
Bonney oli suuri Suomen ystävä.
– Tiedän, että hän kävi täällä sotien jälkeenkin, Oinas-Kukkonen sanoo.
Suomen lisäksi Bonney oli myös Ranskan ystävä. Hän oli opiskellut Ranskassa ja tehnyt Oinas-Kukkosen mukaan jo ensimmäisen maailmansodan aikana paljon maan hyväksi. Ranskassa Bonney asui, ja siellä hän myös kuoli.
Bonneyn Suomessa ottamia valokuvia on Oinas-Kukkosen mukaan hyvin monessa paikassa.
– Julkaistujen lisäksi niitä on Suomessa useammalla taholla, ja Yhdysvalloissa on ollut näyttelyjä museoissa. Lisäksi esimerkiksi Berkeleyn yliopistolla ja New Yorkin kaupunginkirjastolla on isot Bonneyn kuvien kokoelmat, hän sanoo.