Suomen EM-kisajoukkueen kahdentoista pelaajan joukossa on vain yksi kaksikko, joka pelasi juniorina samanaikaisesti samassa juniorijoukkueessa. Se on melkoinen yhteensattuma, koska EM-joukkue on koottu eri puolilla – Jacob Grandisonin tapauksessa Yhdysvalloissa – varttuneista pelaajista, joiden ikähaitari nuorimmasta vanhimpaan on 16 vuotta.
Vai onko sattumaa, että Mikael Jantunen ja Andre Gustavson kehittyivät samasta helsinkiläisen Wartti Basketin juniorijoukkueesta arvokisapelaajiksi?
Jantusta ja Gustavsonia yhdistävä juniorivalmentaja on helsinkiläinen Kari Rantala, 63. Hän oli ja on yhä vapaaehtoinen oto-valmentaja, joka hymyilee, kun puheeksi tulee ensimmäinen juniorijoukkue, jota hän valmensi.
– Oli paljon hyviä pelaajia, hyviä urheilijoita, Rantala aloittaa.
Sen jälkeen hän luettelee hämmästyttävän määrän Jantusta ja Gustavsonia tuntemattomampia nimiä, jotka etenivät tästä juniorijoukkueesta Korisliigaan: Mike Besselink, Okko Ailio, Daniel Lindner ja valmentajan oma poika Oskari Rantala – ja mukana olivat myös muita nuorempina Topias Laine ja Eelis Uitto, joista Laine tunnetaan paremmin keihäänheittäjänä ja Uitto juoksijana.
Erottiko Jantusta ja Gustavsonia jokin muista?
– Palava halu ja intohimo, Rantala vastaa, mutta jatkaa heti:
– Jota oli kyllä muillakin.
"Oppi kaiken saman tien"
Rantala koripalloili itse Wartti Basketissa ja ryhtyi sen jälkeen valmentamaan seuran miehiä. Wartti oli hissijoukkue, joka nousi Rantalan valmentamana kolme kertaa ykkösdivisioonaan.
Kun hänen oma poikansa alkoi harrastaa, Rantala siirtyi ensimmäisen kerran valmentamaan junioreita. Pian hän huomasi joukkueensa voittavan kotimaan turnauksia.
– Se ruokki intoa. Aloimme käydä paljon Baltiassa ja Venäjällä pelaamassa. Piti saada kovempia pelejä, ja halusin saada tietää, mitä Baltian ja Venäjän samanikäiset tekevät.
Rantala luettelee taas nimiä. Viron Henri Drell, Latvian Arturs Zagars ja Ruotsin Melwin Pantzar ovat nykyisiä maajoukkuepelaajia, jotka Rantalan joukkue kohtasi ulkomailla pelatessaan.
Nykyiset EM-kisapelaajat Jantunen ja Gustavson tulivat joukkueeseen erilaisista tilanteista. Gustavsonin Azerbaidzanista lähtöisin olevat vanhemmat olivat kumpikin valmentaneet koripalloa, ja isoveli pelasi myös.
– Andre oli siksi valmiimpi. Andre oli myös fyysisesti lahjakas, nopea ja ponnistusvoimainen. Hän oli heti ikäluokan Suomen huippua, Rantala muistaa.
Jantunen sen sijaan aloitti koripalloilun myöhemmin.
– Micke pelasi jalkapalloa Vuosaaren Viikingeissä. Saatiin houkuteltua hänet mukaan, kun hän oli kentän pisin, Rantala kertoo.
Jo ensimmäisissä harjoituksissa Jantusen nopea omaksumiskyky näkyi.
– Monella vasemman käden lay upin oppiminen kesti pitkään, mutta Micke teki ensimmäisissä harjoituksissaan ensin oikean käden lay upin ja heti vasemman käden lay upin. Hän oppi kaiken saman tien.
Wartin joukkue ei voittanut kertaakaan Suomen mestaruutta ikäkausisarjoissa.
– Yleensä hävisimme MuKille (Munkkiniemen Kisapojat) finaalit, emmekä koskaan pelanneet Suomessa yhtä hyvin kuin ulkomailla, Rantala sanoo.
Jantusen ja Gustavsonin viimeinen yhteinen kausi Rantalan valmentamassa Wartissa oli 2014–2015, jolloin joukkue sijoittui alle 16-vuotiaiden SM-sarjassa kolmanneksi.
"Fiksua porukkaa"
Rantalan punainen lanka oli perusasioiden opettaminen.
– Halusin opettaa mahdollisimman kattavasti taidollisia ja taktisia perusasioita. Menisivät pelaajat myöhemmin mihin tahansa systeemiin tai valmennukseen, he pystyisivät sopeutumaan, Rantala sanoo.
Jantusen päällimmäinen ajatus juniorijoukkueesta kertoo samasta asiasta.
– Kaikki tekivät kaikkea. Pidän itseäni monipuolisena pelaajana, ja se tulee sieltä, Jantunen sanoo.
Rantala haluaa muistuttaa toisesta tavoitteestaan.
– Tärkeätä on myös, että pelaajista tulisi hyviä ihmisiä. Tuo Wartin jengi oli todella fiksua porukkaa, Rantala sanoo.
Rantala muistuttaa pienestä mutta tärkeästä yksityiskohdasta. Joukkue harjoitteli paljon Vuosaaren urheilutalossa, jonka koripallosalissa on iso määrä sivukoreja.
– Joka korilla oli kolmea poikaa kohti yksi valmentaja, Rantala kertoo.
Rantala haluaakin korostaa, ettei joukkueen valmentaminen ollut vain hänen harteillaan. Itse asiassa tämä juniorijoukkue on jälkikäteen ajatellen ollut melkoinen lähtöteline myös valmentajille, sillä Risto-Matti Rousku ja Janne Hänninen aloittivat valmentamisen siellä.
Rousku on nykyään Kauhajoen apuvalmentaja Korisliigassa ja Hänninen johti Suomen alle 18-vuotiaat tytöt EM-hopeaan tämän vuoden kesällä.
Rantala on käynyt 2011 lähtien kaikissa koripallomaajoukkueen arvokisoissa, eikä ole tyytynyt katsomaan vain maajoukkueen pelejä. 2014 MM-kisoissa Bilbaossa hän kertoo seuranneensa tulkin kanssa kolme päivää paikallista valmentajakoulutusta.
Rantala myös valmentaa edelleen, nykyään vantaalaisessa Pussi-Hukissa.
– Ei se olisi ollut mahdollista, jos olisi kunnianhimoisesti suhtautunut töihin. Joskus olen kotitöistäkin joutunut laistamaan.