Seinäjoen kasvatus- ja opetuslautakunnassa oli 10.5. käsittelyssä lukioverkkoselvitys. Se herätti ansaitusti napakkaa keskustelua niin medioissa kuin lautakunnassakin. Hyvä niin. Koulutus on tulevaisuutemme kannalta tärkein verorahoillamme ylläpidettävä palvelu.
Selvityksessä ei noussut esille mitään uutta. Talousnäkökulmat eivät voineet tulla yllätyksenä päätöksentekijöille. Selvitys kiteyttää jo vuosia esillä olleet näkökulmat lukio-opetuksen järjestämisen haasteista.
Kaupunkimme päätöksenteon kannalta keskeinen näkökulma kiteytyy lopulta rahaan. Kaupunginhallitus ja -valtuusto tulevat päättämään ensisijaisesti siitä, paljonko taloudellisia resursseja on käytössä opetuksen järjestämiseen. Mikäli taloudellista raamia ei ole tai hyväksytään se, että juoksevat kulut ja kehittäminen voi tapahtua velaksi, hankalia päätöksiä ei tietenkään tarvitse tehdä.
Valitettavasti selvityksessä, kuten monessa muussakin merkittävässä julkiseen päätöksentekoon liittyvässä kysymyksessä, asiaa ei sanota selkeästi ja suoraan. Siksi toimenpide-ehdotuksissa mennään latvasta puuhun. Toisin sanoen jo olemassa olevaa koetetaan yksittäisten päätösten kautta sopeuttaa niukkenevaan taloudelliseen kehykseen.
Vaikutuksiltaan merkittäviä taloudellisia ja laadullisia päätöksiä olisi kuitenkin järkevämpi ajatella tavoitteista käsin. On uskallettava kysyä, millaisen lukio-opetuksen tulevaisuuden haluamme Seinäjoelle ja miten sinne päätöksenteon kautta päästään. Mikä malli takaa parhaan opetuksen laadun tehokkaimmalla tavalla?
Kasvatus- ja opetussektorin merkittävät säästöt tulevat nyt ja tulevaisuudessa tilaratkaisuista. Muut säästöt ovat lopulta hetkellistä kosmetiikkaa. Opettajien määrää ja laatua tuskin kukaan haluaa karsia. Oppimateriaalejakin on hankittava.
Lukioverkkoselvitys on hyvä keskustelun avaus. Sen keskeisin haaste on siinä, että tässä kohtaa katse kiinnittyi ensisijaisesti Etelä-Seinäjoen ja Ylistaron lukioihin. Kissan kuuma puuro eli Nurmon lukio ja voisilmäksi nostettu mahdollinen IB-lukon perustamien mainitaan lähinnä sivulauseissa, vaikka talouskehityksen näkökulmasta nämä ovat merkittäviä kokonaisuuksia.
Jos Seinäjoki haluaa tehdä taloudellisesti ja laadullisesti mahdollisimman selkeitä ja tehokkaita päätöksiä, on lähtökohdaksi otettava yhden lukion malli. Siitä poikkeavat päätökset on perusteltava erikseen. Tällöin esimerkiksi IB-lukion mahdollinen perustaminen on osa tietoista strategiaa, eikä säästölinjasta poikkeava outolintu.
Myös Nurmon lukion tulevaisuutta on uskallettava pohtia osana tätä kokonaisuutta. Lopputuloshan voi olla, että Seinäjoella on järkevää kehittää kahta lukiota samalla intensiteetillä, ja malli on sekä taloudellisesti että oppimistulosten kannalta järkevin vaihtoehto. Vain avoin ja rehellinen tarkastelu voi lopettaa Seinäjoen turhan sisäisen politikoinnin tältä osin.
Tomi Järvinen
kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsen
Seinäjoki