Kyllä meidän elossa olevienkin olisi syytä hetkeksi vähentää kiirettämme. Tuollainen ajatus toki olisi hyvä tulla mieleen, kun edellä ajaa verkkaista vauhtia ruumisauto ja konepellin sivussa puolitangossa oleva lippu kertoo jonkun kanssakulkijan taivalluksen täällä päättyneen.
On syytä olla rehellinen ja myöntää, että aivan noin kristallinkirkkaita ajatuksia ei oitis mielessäni liikkunut keväisenä arki-iltapäivänä.
Piti tuumata muun muassa, mitähän perässäni ajavan mustan farmariauton kuljettaja oikein suunnittelee. Hänen ajotavastaan pystyin päättelemään, että hän olisi tahtonut edetä joutuisammin.
Muistan sentään myös muistelleeni kauan sitten Ilkan yleisönosastossa - tai ehkä se oli sittenkin jonkun kolumnistin töitä - julkaistua tekstiä, jossa kehuttiin erään eteläpohjalaisen paikkakunnan väkeä. Tuossa pitäjässä näet osattiin, ja mikä ettei osattaisi vieläkin, pysähtyä toviksi tiensivuun, kun liikkeellä oli ruumisauto.
On syytä selvittää kokemani tilanne aivan juurta jaksain.
Tässä tulee myös liuta paikannimiä, jotka alavutelaisille kertovat paljon, kun taas muun maakunnan väki voi joutua turvautumaan kartan apuun.
Yrittäkää kuitenkin jaksaa lukea nuo paikallistamisetkin, ja lopuksi tulee vielä suurpiirteinen summaus oleellisista ajomatkametreistä.
Ajoin Kellokorventie–Salmentie-reittiä Tuurin suunnasta kohti Alavuden keskustaa. Tiellä on nopeusrajoituksena näiden nyt kerrottavien tapahtumien kohdalla 40 kilometriä tunnissa, ja sen verran ja vähän ylikin nopeuteni oli.
Havaitsin, että Alavuden pääterveysaseman liittymästä on tielle nousemassa ruumisauto, jonka perässä tulee henkilöauto. Katsoin parhaaksi jarruttaa ja antaa heille tietä.
Ruumisauto ja saattajien auto nousivat tielle, minä liityin jonoon kolmanneksi ja neljänneksi tuli edellä mainitsemani farmarimallinen auto.
Pääterveysaseman kohdan ohitettuamme, Kirkkojärven sillan tienoilla, jonon neljäntenä ollut ja kiireen merkkejä jo osoittanut autoilija kiihdytti ja ohitti koko jonon.
Ohituksen jälkeen hän ei ehtinyt ajaa kuin noin kaksisataa metriä, kun hän jo kääntyi Huhtamäentielle.
Kolme muuta autoa, siis ruumisauto, saattajat ja minä, jatkoi suoraan. Ensimmäinen ja toinen auto kääntyivät kohta Kuula-patsaan risteyksestä kohti Alavuden kirkkomaata.
Ehkä sillä ohittajalla oli aivan todellinen kiire?
Aihe on kovin tunneherkkä, ja helppoa olisi mätkiä ohittajaa sanan voimalla mennen tullen; mitäpä minä hänen hopustaan tai hädästään todella tiedän?
Entä jos hän ei ohittamaan lähtiessään tiennyt, että jonon kärjessä onkin ruumisauto?
Väitän, että hän varmasti ehti nähdä ja ymmärtää asian jo siinä vaiheessa, kun ruumisauto oli tulossa kohti päätietä.
Miksi hän ei olisi saanut ohittaa? Niin, ei hän ymmärtääkseni mitään lakia tai asetusta rikkonut.
Entä hyvät tavat? Maailma muuttuu, tottahan se on, mutta ei hänen käytöksensä minusta hyvältä näyttänyt.
Ja jos kyse oli pelkästään hänen omasta henkilökohtaisesta mielenilmauksestaan muita tienkäyttäjiä kohtaan, olisi sen tempauksen voinut jättää tekemättä.
Ehdin noteerata ohittajan auton rekisterinumeron, joten tarkistinko kenen nimissä auto on?
Johan nyt toki, ja sen verran utelias olen jo viran puolesta.
REIJO HEIKKILÄ