Perjantaina julkaistu valtakunnallinen arviointitutkimus antaa huonoja uutisia peruskoulunsa päättävien nuorten osaamisesta ja suhtautumisesta kouluun.
Yhdeksäsluokkalaisten osaaminen on laskenut edelleen, ja oppilaiden väliset erot ovat kasvaneet. Tulokset ovat tältä osin esimerkiksi Pisa-tulosten mukaisia.
Koulunkäyntiin liittyvät uskomukset ja asenteet ovat muuttuneet huomattavan paljon kielteisemmiksi vuonna 2017 tehtyyn vastaavaan arviointiin verrattuna. Erityisen paljon on voimistunut usko sattuman merkitykseen koulumenestystä selittävänä tekijänä. Näin ajattelevat aiempaa useammin erityisesti pojat.
Professori Mari-Pauliina Vainikainen Tampereen yliopistosta näkee taustalla laajemman yhteiskunnallisen ilmiön.
– Esimerkiksi korona-pandemia, Ukrainan sodan käynnistyminen ja muutenkin maailman tapahtumat viime aikoina, ne ovat kyllä omiaan ruokkimaan kokemusta siitä, että kaikkiin asioihin ei voikaan itse vaikuttaa, hän sanoo.
"Googlaaminen" korvannut oppimisen
Samaan aikaan oppilaiden kokemus siitä, että koulu on hyvä paikka oppimiselle ja siellä opitaan tärkeitä asioita, on heikentynyt. Yhä useampi oppilas näyttää ajattelevan, ettei asioita tarvitse osata itse, koska tieto löytyy helposti "googlaamalla".
Vainikainen korostaa, että koulun merkitys olisi tärkeää nähdä tätä laajemmin.
– Koulussa opitaan nimenomaan oppimaan, siellä opitaan ajattelemaan, siellä opitaan soveltamaan sitä omaa osaamistaan. Sitä ymmärrystä pitäisi lisätä lapsilla ja nuorilla, koska se tuntuu selkeästi olevan osalla porukasta hukassa.
Vainikainen sanoo asennemuutosten selittävän osaltaan myös sitä, miksi osaaminen on laskenut niin paljon.
Tutkimuksessa havaitut muutokset ovat olleet pääosin hyvin samansuuntaisia kaikissa osallistuneissa kouluissa sukupuolesta ja sosioekonomisesta taustasta riippumatta. Oppilaiden väliset erot ovat kasvaneet sekä osaamisessa että uskomuksissa.
Koko yhteiskunnan tehtävä
Vainikainen katsoo, että kehityksen kääntäminen ei ole vain koulun vaan koko yhteiskunnan tehtävä. Hän sanoo, että kouluilla on suuri haaste toimia nykyisenlaisessa maailmassa, eivätkä ne pysty ratkaisemaan ongelmia yksin.
Hän huomauttaa, että Suomessa on ollut pitkät perinteet sille, että koulua on pidetty tärkeänä instituutiona, joka valmistaa tulevaisuuden työelämään ja tarjoaa tulevaisuudessa tarvittavia taitoja.
Vainikainen puhuu esimerkiksi koulujen ja alueiden eriytymiskehitykseen puuttumisesta, lähikouluperiaatteen vahvistamisesta ja yhteisöllisyyden lisäämisestä. Hän toivoo, että koulu voisi olla kyläkeskus, joka kokoaisi yhteisön toimijoita yhteen sekä oppimisen että vapaa-ajan ympärille.
– Se lisäisi lähialueen asukkaiden kokemusta siitä, että tämä on meidän yhteinen oma juttumme, joka on meille tärkeä ja jota kehitetään yhdessä eteenpäin. Näen, että se tukisi sekä oppimista että oppimiselle myönteisten asenteiden kehittymistä tai vahvistumista, Vainikainen sanoo.
Koulujen osalta kyse on hänen mukaansa erityisesti toimintakulttuurista. Sen pitää tukea kaikkien oppilaiden oppimista ja olla kaikille turvallinen. Hän sanoo, että tässä on koulujen välillä eroja.
– Se, että lapsilla ja aikuisilla olisi hyvä tulla sinne kouluun ja he kokevat, että tämä on minulle merkityksellinen ja tärkeä paikka, niin se lähtee kyllä koko kouluyhteisön kehittämisestä, Vainikainen sanoo.
Tutkimuksen toteuttivat opetus- ja kulttuuriministeriön tuella Tampereen yliopiston Koulutuksen, arvioinnin ja oppimisen tutkimuskeskus REAL ja Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskus HEA.
Arviointi toteutettiin keväällä 2024 samoissa tai samoilla asuinalueilla sijaitsevissa 82 koulussa, jotka ovat osallistuneet arviointiin myös vuosina 2001, 2012 ja 2017.
"Liittyy demokratian ytimeen"
Opetusministeri Anders Adlercreutz (r.) pitää tuloksia huolestuttavina. Hän näkee niiden taustalla myös laajemman ilmiön, jossa instituutioita ja vanhoja totuuksia kyseenalaistetaan ja haetaan vaihtoehtoisia totuuksia.
Keskeisenä tekijänä tilanteen korjaamiseksi Adlercreutz pitää koulujen sisäistä kulttuuria ja ilmapiiriä. Hän kuitenkin huomauttaa, että merkitystä on myös sillä, miten koulusta puhutaan sekä perheissä että julkisessa keskustelussa.
– Minkälaisen arvon annamme koululle, kun siitä puhumme? Onko koulu ongelma vai onko se ratkaisu? Itse ajattelen tietenkin opetusministerinä, että koulu on ensisijaisesti ratkaisu ja aivan kriittinen menestystekijä Suomen näkökulmasta.
Adlercreutz myöntää, että koronapandemian ja Ukrainan kriisin käsittelyssä on jollakin tasolla epäonnistuttu, jos ne ovat lisänneet nuorten tunnetta siitä, ettei asioihin pysty vaikuttamaan. Hän sanoo, että kyseessä on todella oleellinen ja demokratian ytimeenkin liittyvä asia.
– Jos ajattelen, että olen ajopuu, vailla mahdollisuutta vaikuttaa omaan kohtalooni, omaan elämääni tai saatikka maailmaan ympärillä, niin silloin kyynistyy. On helppo nähdä, että sillä on hyvinkin paljon muitakin negatiivisia seurauksia, Adlercreutz sanoo.
– Erityisesti Suomen kaltaisen pienen maan pitää tehdä oikein erityistä työtä siinä, että saadaan kaikki pidettyä mukana ja kaikilla on tunne osallisuudesta.
Adlercerutz huomauttaa, että oppimistulosten parantamiseksi on jo päätetty useista toimista. Äidinkielen ja kirjallisuuden sekä matematiikan tunteja ollaan syksyllä lisäämässä alakoulussa, ja oppimisen tuki on samaan aikaan uudistumassa. Tasa-arvorahan taso on vakinaistettu, ja sitä maksetaan edelleen heikommassa asemassa oleville kouluille.
– Ne ovat näihin tuloksiin peilaten oikeita ja tarpeellisia panostuksia, Adlercreutz sanoo.