Kansallisilla tasoilla on ehkä noin 10 vuotta sitten Euvostoliiton kunkin maan kohdalla, tehty laskelmia, olemassa olevasta sen maan hiilinielutasosta. Sitten on tehty laskelma siitä, miten paljon enemmän sen maan kohdalla on saavutettavissa lisäystä jo toteutuneeseen tasoon.
Suomen tapauksessa on mitä todennäköisimmin tehty typerän korkea masokistinen lähtötavoitetaso, olettaen lisäksi, tämän vasemmistovihreydestä humaltuneen tahon taholta, yleisen museovihreyshurmoksen jatkuvan ja metsiä saatavan museoiduksi entistä enemmän ja saaden näin hiilinielutasoa nostetuksi vielä enemmän.
Suomi elää metsästä ja metsä ja sen hyödyntäminen on hyvin pitkälle luonut maamme elintason.
Vihreyden mantraa vinkuvat eivät näytä kykenevän tätä ymmärtämään.
Pariisin ilmastosopimukseen mentiin sitten ylioptimistisilla lukemilla, rintarottinki masokismista ylpeänä.
Monet maat ovat lähtökohtaisesti varmasti paljon paremmin älynneet laskea tasonsa alemmas, jotta heillä oli ja on tarvittaessa saatavissa lisäystä helpommin ja näin ollen välttää väitetyt hiilinielusanktiot.
Missä vaiheessa valtio pakkolunasti metsänomistajien omistamien puiden ominaisuuden sitoa hiiltä? Tässä on toteutettu törkeä perustuslakiin kirjatun omistusoikeuden loukkaus.
Metsänomistajien omistama metsä halutaan hakkuukieltoihin, jotta valtio ei menettäisi ”omistamiaan” hiilinieluja ja, jotta päästöjä aiheuttavat toimijat saisivat edelleen toimia – lue työllistää.
Suomessa tämän vuoksi vasemmisto haluaa ennemmin metsiin hakkuukieltoja, jotta heidän arvostamansa teolliset työpaikat säilyisivät.
Julkisuudessa tähän päästö/hiilinieluaiheeseen liittyy kaksi oppikuntaa: Ollikaisen hiilinielu-uskovat ja Petteri Taalaksen päästöihin keskittyneet oppineet.
Taalas on ylivoimaisesti oikeassa, koska on järkevää keskittyä päästöihin eikä hiilinieluihin. On siis vertauskuvallisesti oikeampaa korjata katossa oleva reikä kuin asetella sankoja vuotavan katon läpipäästämän veden keräämiseen.
Juuri valmistuneen Science-tiedelehden tekemä tutkimus osoittaa, että vaikka kaikki maailman metsät jätettäisiin koskematta, niin sillä olisi vain noin 15 prosentin lisäysvaikutus nieluihin.
Ja mikä olisikaan se muu negatiivinen vaikutus ihmiskunnalle tuosta metsien hakkaamattomuudesta: Työttömyyttä, nälkää ym.
Jos kerran puhutaan kansainvälisestä ilmasto- ongelmasta, silloin jokainen ymmärtää, että Taalas, joka on Maailman ilmatieteen pääsihteeri, erittäin arvostetussa asemassa, hallitsee oikean, kokonaisvaltaisemman ja kestävämmän näkemyksen globaalisesti kuin täällä Impivaaran kätköissä viisastelevat metsien museoijat.
Tuomo Kangas
Kaskinen