Valtiontalouden tarkastusviraston tuore raportti koronan aikaisista menolisäyksistä on pysäyttävä dokumentti siitä, mihin vuosien 2019–2023 menopolitiikka johti. Kun pandemia iski, kaikkien puolueiden oli luonnollista tukea välttämättömiä toimia: terveydenhuoltoa, yritysten hätäapua ja kriisin torjuntaa. Tämä oli yhteinen ja vastuullinen linja.
Mutta VTV:n raportti kertoo hyvin toisenlaisen tarinan siitä, mitä todellisuudessa tapahtui.
Vuosina 2020–2023 Suomi teki 41 miljardin euron lisämenot. Näistä peräti 23 miljardia ei liittynyt pandemiaan lainkaan. Tämä tarkoittaa, että yli puolet kaikista lisämenoista oli poliittisia päätöksiä, ei kriisin edellyttämiä toimia.
Kun menokehykset poistettiin vuonna 2020, niitä ei enää palautettu – vaan menotaso nostettiin pysyvästi uudelle tasolle, vaikka koronatilanne helpottui jo vuoden 2020 lopulla. Tämä ei ollut virkamiesten esitys eikä talouden realiteettien sanelemaa politiikkaa. Se oli puhtaasti SDP:n ja keskustan oma valinta.
Oppositio toistaa nyt, että “kaikki puolueet olivat mukana päätöksissä” ja että menojen kasvu oli väistämätöntä. VTV:n dokumentti osoittaa, ettei näin ollut. Opposition tuki koski kriisin välittömiä tarpeita, ei pysyviä menolisäyksiä, joita SDP ja keskusta ajoivat kehysriihissä omasta aloitteestaan.
On myös huomionarvoista, miten nopeasti suhtautuminen virkamiesten arvioihin muuttuu poliittisen aseman mukana. Kun hallitus tekee säästöjä, virkamiesraportteja luetaan kuin pyhiä tekstejä. Mutta kun samat virkamiehet kertovat, että Marinin hallituksen menolinjaukset olivat liian löysiä ja osin perusteettomia, nämä raportit yhtäkkiä “eivät kerro koko totuutta”. Tämä valikoivuus kertoo enemmän oppositiosta kuin talouspolitiikasta.
Valtiovarainministeriö arvioi, että velkasuhteemme olisi nyt selvästi matalampi, jos pysyvät menolisäykset olisi rajattu vain aidosti koronaan liittyviin kustannuksiin. Tämä yksinään romuttaa väitteen, että velkaantuminen olisi ollut välttämätöntä.
Erityisen huolestuttavaa on, että pysyvät menolisäykset tehtiin samaan aikaan, kun kaikki rakenteelliset uudistukset torjuttiin. Säästöjä ei hyväksytty mistään, eikä menojen priorisointia tehty lainkaan. Lopputuloksena Suomi ajautui menokierteeseen, jota nyt korjataan pakon edessä.
Tämän laskun suomalaiset maksavat nyt konkreettisesti kasvavina korkomenoina ja paineena palveluihin. Vuonna 2026 korkomenot ovat 3,2 miljardia euroa ja vuonna 2029 lähes 5 miljardia. Nämä ovat rahoja, jotka eivät mene hoivaan, terveyteen, koulutukseen tai turvallisuuteen.
Oppositio syyttää hallitusta leikkaamisista, mutta totuus on toinen: hallitus korjaa nyt jälkiä, jotka syntyivät menneellä vaalikaudella. Kun menopohja paisutettiin pysyvästi ja talouskasvu jäi jälkeen, sopeuttaminen ei ole poliittinen valinta vaan välttämättömyys.
VTV:n raportti osoittaa, miksi talouspolitiikan on perustuttava realismiin. Hyvinvointivaltiota ei voi rakentaa velalle eikä lyhytnäköiselle “kaikille kaikkea” -ajattelulle. Menot on suhteutettava tuloihin, ja poliitikkojen on oltava rehellisiä siitä, mihin meillä oikeasti on varaa. On aika myöntää, että velalle rakennetut lupaukset eivät olleet vastuullisia. Se on ensimmäinen askel kohti politiikkaa, joka turvaa palvelut myös tuleville sukupolville.