Vuosi 2026: 18 vuoden stagnaatio, ylisuuri hallinto, kasvava velanotto ja korkokulut, alentunut luottoluokitus, sotiva Venäjä, Ukrainan tuki, Naton kulut, Trumpin tullipeli, työttömyys, konkurssit, kuluttajien epäluottamus, sotesotku, köyhät kunnat ja väestökato, riitainen valtionosuusjärjestelmä, syntyvyyden lasku ja Suomi EU:n tarkkailuluokalle, jne.
Vihdoin eduskunta ymmärsi (kuvitteellinen tilanne), että kansainvälisen tilanteen vuoksi kasvua pitää ensisijaisesti luoda kotimaisen kysynnän kautta luomalla edellytyksiä yrittäjyyteen, työllistämiseen ja kuluttajien luottamukseen. Toimiva sisämarkkina on edellytys myös viennin kehittymiselle. Kuten visionäärisen johtajuuden oppien mukaan tuli menetellä, saatiin aikaan visio, selkeä ja luotettava kuva tavoiteltavasta vakaasta tulevaisuudesta. Vuodesta 2029 alkaen kaikki olikin toisin; esimerkkejä.
308 kuntaa organisoitiin lähinnä seutukuntien mukaan 69 suurkunnaksi. Kun päällekkäisistä hallintotehtävistä vähennettiin 25 000 työntekijää, palkkakulujen säästö oli yli 5 Mrd€ vaalikaudessa (lähinnä valtionosuuksista ja kuntaveromenoista). Lisämiljardeja syntyi muiden tehtävien päällekkäisyyksien perkaamisella. Kuntien vapautuneet tilat myytiin tai vuokrattiin.
Muutosta pehmensi, kun 10 vuotena kuntien työntekijöistä eläköityi lähes 180 000, yli 40% henkilöstöstä. Suurkunnissa eläköityvän tilalle ei tarvinnut sisäisten siirtojen ansiosta juurikaan palkata uutta toisin kuin pikkukunnissa.
Valtiolla 35 000 henkilöä eläköityi 2030 mennessä ja mahdollisti siten mm. kuntien tehtäväalueisiin suuntautuneen henkilöstön supistamisen ministeriöissä. Ei-välttämättömiä valtion erillisyksiköitä (esim. kouluhallitus) lakkautettiin. Valtionyhtiöiden hallintoneuvostot ja muut palkkiluotoiset virat ja luottamustehtävät lopetettiin.
Tekoäly (AI) korvasi suuren osan rutiininomaisista tehtävistä. Yksityiselle sektorille vapautui pysyvästi suuri määrä työvoimapulaa helpottavaa henkilöstöä. Tarve ulkomaiseen työvoimaan väheni. Uudistus ja sen mahdollistama palvelualojen kasvu hillitsi tekoälyn huomiotta jäänyttä työttömyysvaikutusta.
Puolueille kuntauudistuksen esteenä olivat olleet kuntien luottamustehtävissä olleet uskolliset äänestäjät sekä hallitusten, valtuustojen, lautakuntien ja johtoryhmien palkkioista perityt runsaat puolueverot. Uudistuksen vähentämät luottamustehtävät ja palkkiot säästivät satoja miljoonia euroja mahdollistaen myös kunnallisverojen alentamisen. Uudet kunnat vähensivät myös aiempien kuntien välistä vahingollista kilpailua tuulivoimala-alueiden ja datakeskusten kiinteistöveroeduista.
Uudistuksen vapauttamalla ’passiivisella pääomalla’ koko verorakenne uudistettiin aikaansaamaan uudelle tasolle noussut ostovoima mahdollistamaan yritysten moninainen kasvu ja työllistäminen. Tuloveroprogression ylimmän marginaaliveroprosentin lasku 46 %:iin, raippaveroista luopuminen, yleisten arvonlisäverojen lasku 20/10 prosenttiin, kiinteistöverojen lasku ja ylärajojen säätö lailla, dieselverosta ja matkailuautojen käyttövoimaveron nostosta luopuminen sekä perintö- ja lahjaverojen lopettaminen mahdollistivat ennen näkemättömän ostovoiman nousun ja kokonaisverokertymän kasvun. Ostovoima ja yritystoiminnan elpyminen nostivat työllisyysasteen 83–85 %:iin mahdollistaen vuosittaisen valtion verokertymän 7–9 Mrd€:n kasvun. Hallintokulusäästöt ja verokertymän kasvu tuottivat vaalikaudessa 29–40 Mrd€ lisätuloa.
Pienyritysten alv-velvollisuuden raja nostettiin 40 k€:oon vuodessa elvyttämään yrittäjyyttä ja itsensä työllistämistä. Yrittäjien eläkevakuutus (YEL) palautettiin vastaamaan maksuvalmiutta. Kotitalousvähennyksen vuosittainen määrä tuplattiin ja soveltamisalaa laajennettiin. Verojen laskun mahdollistama vaurastuminen ja veropolitiikan pitkäjänteisyys rohkaisivat yrittäjyyteen ja kasvuyritysten syntyyn. Perintö- ja lahjaveroista luopuminen tuki perheyritysten sukupolvenvaihdoksia ja vähensi kannattavien yritysten ennenaikaista myyntiä tai lopettamista. Yrityksen investointeja suosima uusi (virolaistyylistä parannettu) voittojen verotusmalli rohkaisi yrityksiä kasvuun ja kansainvälistymiseen sekä vähensi kasvukykyisten yritysten myyntiä ulkomaille. Investointituet kohdistettiin työllistäville pk-yrityksille ja innovatiivisille vientiyrityksille lopettaen suuryritysten johdon palkkioiden ja bonuksien tukeminen. Mikäli investointi- ja muita yritystukia saanut yritys myytäisiin ulkomaille alle 10–15 vuoden siirtymää tukien saamisesta, uuden lain mukaan tuet pitäisi palauttaa valtiolle. Reaaliansioiden nousu mahdollisti minimaaliset palkkaratkaisut parantaen kansainvälistä kilpailukykyä. Työmarkkinajärjestöjen yleishyödyllisyyteen perustuva sijoitustuottojen verovapaus lakkautettiin.
Verotuksen järkeistys ja nettoansioiden kasvu innostivat ja mahdollistivat yksityisen rahan investointeja kotimaisiin pörssiyrityksiin, pk-yrityksiin ja startupeihin. Jarruna ollut suomalaisten alhainen varallisuustaso, alle puolet Tanskasta ja Ruotsista, alkoi kasvaa. Ulkomaisia datakeskuksia ei tarvinnut enää houkutella yritystuilla Suomeen nostamaan kuluttajien sähköhintoja eikä suomalaista malmia antaa kevyellä verotuksella ulkomaalaisille. Turve ymmärrettiin uusiutuvaksi energialähteeksi.
Työnvälitys tehostui digitaalisen 24/7 työnhakunavigaattorin (Shalaby) avulla ja 1 400 kuntaryhmien työvoimaneuvojasta voitiin vähentää yli 1 000 virkaa seurauksena 200 M€:n säästö vaalikaudessa. Työttömyysturvan suojaosa palautettiin.
Palkansaajien nettoasioiden nousu paransi laadukasta asumista, vähensi tarvetta sosiaalitukiin ja loi uskoa taloudelliseen vakauteen rohkaisten kulutukseen ja huomattavaan syntyvyyden kasvuun.
Eläkeläisten palkansaajia korkeammasta verotuksesta luovuttiin, ja eläkeläisten tilapäisten sivutulojen ylimmän veroasteen rajaaminen 20 %:iin lisäsi eläkeläisten osallistumista työelämään. Eläkeikä nostettiin maltillisesti 67 vuoteen.
Turvapaikkojen sijaan humanitaarinen apu suunnattiin hädässä olevien apuun heidän omissa kulttuurisissa ympäristöissään saaden sijoitetulle avustukselle kymmeniä kertoja suuremman hyödyn.
Kaikilla koulutuksen tasoilla määrärahoja voitiin kasvattaa mutta myös tutkintojen lepsuja läpäisy- ja laatuvaatimuksia kiristettiin huomattavasti.
Sotealueiden organisointi viiden yliopistosairaalan mukaan, sotevaltuustojen lopettaminen ja muu hallinnon supistaminen vähensivät radikaalisti kustannuksia. Palveluita voitiin palauttaa lähemmäksi asiakkaita. Soten puoluetuet loppuivat, ja poliittista korruptiota ylipäätään verovarojen käytössä saatiin muutenkin valtionhallinnossa hillittyä.
Ihmisten omaisuudensuoja hoitopaikkojen korvauksessa ja ikäihmisten arvostus ja kunnioitus palautettiin. Päätoimisten omaishoitajien palkkiot kaksinkertaistettiin ja muutettiin verottomaksi ja siten osaltaan ratkaistiin vanhusten hoito-ongelmia. Vanhusten kyyditys hoitoon kauaksi omaisistaan ja vanhuspariskuntien sijoitus eri hoitopaikkoihin lopetettiin.
Koko Suomi alkoi pysyä paremmin asuttuna maakuntien keskuskaupunkien ja muiden keskusten elpyessä tai edes pysyessä hengissä yritystoiminnan ja infrastruktuurin parantuessa. Koko Väli-Suomen matkailutaloutta elävöittävä, rakennusvaiheeseen edennyt Vaasan–Uumajan maa/tunneliyhteys rahoitettiin suurelta osin myymällä silta- ja pengerosuuksille tuulivoimalaoikeuksia.
Hyvinvointiyhteiskunta elpyi ja suomalaisista tuli oikeasti onnellisia.