Tietokirjailija ja toimittaja Raija Kivimetsä haluaa viedä meidät pihoille, puistoihin, niityille ja metsiin, sillä hän tahtoo meidän tykästyvän villivihanneksiin.
– Villivihannekset ovat terveydelle hyvää tekevää, ilmaista ja ekologista lähiruokaa, Kivimetsä kiteyttää.
Kivimetsä kulkee itse jatkuvasti luonnossa. Hän pitää luontoa parhaana terapeuttina ja aivohoitajana.
Kivimetsä on myös kirjoittanut äskettäin julkaistun teoksen Villiinny villivihanneksiin – elinvoimaa ja energiaa luonnosta. Eikä Kivimetsä ole villivihannesasiassaan mikään aloittelija.
– Perustin mieheni Joukon kanssa asialle vihkiytyneen hortoilu.fi-sivuston jo 15 vuotta sitten, vuonna 2001.
Raija ja Jouko Kivimetsä lanseerasivat myös sanan hortoilu.
– Se tarkoittaa meidän kielenkäytössämme villivihannesten ja -yrttien keräämistä, käsittelyä, kokkaamista ja niillä herkuttelua. Sana horta tulee kreikan kielestä, ja se tarkoittaa kaikkea luonnosta löytyvää, villiä vihreää syötävää, Raija Kivimetsä selvittää.
Maitohorsmaa ja puna-apilaa. Raija Kivimetsä esittelee runsain valokuvin höystetyssä kirjassaan villivihanneksista muun muassa ahomansikan, nokkosen, voikukan, puna-apilan, poimulehden ja maitohorsman.
– Venäjällä moni on tienannut elantonsa maitohorsman kerääjänä. Kasvia on siellä käytetty ihan sellaisenaan tai sekoitettu kiinalaiseen teehen, jolloin on saatu koporje-teetä. Lehmiä on monin paikoin maailmaa ruokittu maitohorsmalla, jotta maitoa heruisi herkemmin. Maitohorsman haivenista taasen on ennen vanhaan kerätty lankaa kynttilänsydämiksi, Kivimetsä tietää.
Entäpäs puna-apila? Mihin se käy?
– Puna-apilan nuoret lehdet sopivat mainiosti syötäväksi. Maku on parhaimmillaan ennen kasvin kukintaa. Puna-apilan lehdet sopivat muun muassa salaatteihin, voileivän päälle tai vaikkapa sämpylöiden täytteeksi.
– Puna-apilaa on käytetty limaa irrottavana rohtona erilaisiin hengitysvaivoihin, kuten nuhakuumeisiin, yskään ja keuhkoputkentulehdukseen. Myös ihonhoitoon puna-apila sopii, sillä se puhdistaa, pehmentää ja supistaa ihoa, Kivimetsä kertoo.
Oppia maailmalta. Suomen luonnosta löytyy huimasti kaikkea. Kivimetsä on silti kierrellyt myös eri puolilla maailmaa: Usein hän on ollut esimerkiksi Kreetalla, mutta myös Englanti on hänelle tuttu.
– Olin kerran villivihanneskurssilla Lontoossa. Kurssipaikkana oli vanha, kiviaidoilla rajattu hautausmaa. Siellä me porukalla kykimme ja etsimme muun muassa vesiheiniä, litulaukkoja ja vuohenputkia.
Raija Kivimetsän villivihanneskirja on kiehtova kooste historiaa ja tätä päivää. Kirjassa on myös runsaasti villivihannesreseptejä, joista tässä esimerkkinä Hortaiset perunapihvit.
Hannu Ranta