Naisten maastohiihtomaajoukkueen vastuuvalmentaja Ville Maunuksela on kohdannut ensimmäisellä kaudella tehtävässään tukun karuja yllätyksiä. Valmennus piti heti sovittaa budjettikuriin. Kilpailukauden alkuun kasaantui koronatartuntoja, ja fluorivoiteiden kielto on sen jälkeen sekoittanut pakkaa poikkeuksellisen vaihtelevissa sääoloissa.
Kerttu Niskasen kolmas ja Krista Pärmäkosken seitsemäs sija Tour de Skillä, Jasmi Joensuun kehitys sprintissä sekä hyvät joukkuesuoritukset Rukan ja Trondheimin sprinteissä ovat olleet alkukauden kohokohtia.
Väliin on tullut lunta tupaan. Maunuksela vastaa ensimmäiseksi naurulla, kun keskustelu kääntyy fluorikiellon vaikutuksiin ja poikkeuksellisen vaihteleviin olosuhteisiin esimerkiksi Tour de Skillä.
– Itselle Tour oli ensimmäinen livenä. Aiempia olen seurannut vain tv:n välityksellä. Päävalmentaja Teemu Pasasen ja huoltomiesten mukaan kiertue ei ole koskaan ollut olosuhteiltaan yhtä vaihteleva kuin nyt, Maunuksela kertoo.
– Se todella työllisti huoltomiehiä, kun he joutuivat miettimään joka päivälle uusia tällejä.
Tuloksena oli huollon täysosumia, huteja ja "katastrofeja", jotka johtuivat usein suksimerkistä eivätkä voitelusta tai suksien hionnasta.
Suksimerkki voi ratkaista
Ennen tätä kautta fluorivoiteilla kyettiin tasoittamaan suksien eroja eri olosuhteissa. Nyt suksien erot ovat pahimmillaan järkyttävät samalla "tällillä" (voiteiden yhdistelmä).
– Jos ero tietyllä matkalla oli ennen 15 sekuntia, nyt minuuttikaan ei ole mitään. Erot ovat valtavia, Maunuksela todistaa.
Kisoja on hämmentävä seurata, kun kahden suksimerkin hiihtäjät ovat väliin hallinneet pakkaskelin kisoja ja kaksi muuta merkkiä loistaa suojasäällä.
Samalla hiihtäjät kommentoivat kilpailuaan ja välineitään päinvastaisissa tunnelmissa. Samalla voitelulla yhdet sukset luistavat, toiset eivät.
Yhdysvaltain joukkueen huolto on erottunut muista tasaisuudellaan, eikä suinkaan vahingossa. Luistovoiteiden täysi fluorikielto on Yhdysvaltain kansallisella tasolla voimassa jo kolmatta kautta.
– Yhdysvaltalaiset ovat saaneet kotimaasta testitietoa. He ovat sen ansiosta edelläkävijöitä. Heillä on myös saattanut olla käytössään voiteita, joita täällä ei ole ollut saatavilla, Maunuksela selvittää.
Maunukselan mielestä Suomen huolto on kehittynyt harppauksin, vaikka loppukausi voi sään vaihdellessa jatkua loppuun asti arvaamattomana.
– Alussa oli hakemista. Nyt vaikuttaa, että olemme fluorittomista voiteista yhä paremmin kartalla. Olemme päässeet yhä paremmin peliin mukaan.
Ajatus on kirkastunut
Maunuksela kertoo innostuneena ensimmäisen maajoukkuekauden kokemuksista. Kilpailuissa hän on saanut tilaisuuden tarkkailla suomalaisia hiihtäjiä maailman parhaiden rinnalla erilaisilla radoilla, eri maastonkohdissa ja eri olosuhteissa.
– On iso anti päästä näkemään livenä maailman huippujen kisavauhti. Ajatus kirkastuu, kun näkee, missä paikoissa on kunkin hiihtäjän vahvuudet ja missä kehitettävää, Maunuksela kehuu kokemusta.
– Livenä näkee, mikä on vaatimustaso kussakin radan kohdassa. Siinä näkee paremmin myös, missä menemme joukkueena.
Käytäntö on myös koulinut valmentajaa uuteen tehtävään, kun kilpailukauden rytmi paljastui yllättävän kiivaaksi.
– Kilpailuviikot ovat tosi intensiivisiä. Palataan reissusta, huokaistaan hetki, ja keskiviikko on jo lähtöä seuraaviin kilpailuihin. Loppuviikko menee kisakuplassa aamusta iltaan, Maunuksela kuvaa maajoukkueen arkea.
Valmentajien vastuut eivät rajoitu kisapaikkakuntaan, sillä osa joukkueesta jää aina kotimaahan harjoittelemaan.
– Ei ole ollut hirveästi aikaa eikä ajatusta niille, jotka eivät ole kisapaikalla. Jatkossa pitää kehittää yhteydenpitoa heihin, jotka eivät ole matkassa.
Kipeät valintapäätökset
Suomella on maailmancupissa kuuden naishiihtäjän kiintiö. Ihannetapauksessa kisoihin lähetettäisiin kuusi parasta hiihtäjää kuhunkin lajiin, mutta budjetti ei kestä edes sitä, että matkaan lähtisi kuusi sprintteriä ja kuusi normaalimatkojen hiihtäjää.
Kotiin saattaa jäädä esimerkiksi Suomen neljänneksi paras distanssimatkojen hiihtäjä.
– Se ei ole ihannetilanne, ja siitä on joutunut keskustelemaan urheilijoiden kanssa, Maunuksela paljastaa.
– Vielä on silti tuntunut, että valinnat ovat olleet selkeitä ja johdonmukaisia. Valinnoille on löytynyt perustelut.
Maunuksela toteaa väistämättömänä tosiasiana sen, että valitsematta jäänyt urheilija voi kokea tilanteen toisin.
Täsmätreenit Trondheimiin
Tour de Ski oli kärkihiihtäjien päätavoite tänä vuonna. Kerttu Niskanen jatkaa maailmancupia seitsemänneltä tilalta, mutta muut taitavat tähdätä loppukaudesta lähinnä onnistumisiin yksittäisissä osakilpailuissa.
Ensi kaudella hiihtäjät tavoittelevat menestystä Trondheimin MM-kisoissa.
– Viime kesän harjoituskaudella keskityimme perusharjoitteluun, kestävyyden ja muiden perusominaisuuksien kehittämiseen. Seuraavalla harjoituskaudella voimme tehdä täsmä- ja spesiaaliharjoituksia MM-kisoja varten, kun MM-ladut ovat tiedossa, Maunuksela kertoo.
Sprinttihiihtäjillä korostuu jatkossa nopeusharjoittelu, jolla pyritään terävöittämään loppusuoran ratkaisuja.
– Sprinttihiihtäjät ovat päässeet erissä hyviltä paikoilta kiriin, mutta jatkopaikkoja on tullut niukasti. On jääty liian usein sijoille 3–4, Maunuksela vahvistaa.
Jasmi Joensuu puhui aiheesta Tour de Skillä. Hän ehdotti ratkaisuksi sprinttereiden yhteisiä harjoituksia.