ELOKUVA-ARVOSTELU. Napapiirin sankarit -elokuvasarjan kolmannessa osassa Janne (Jussi Vatanen) on eksynyt elämässään ja lähtee etsimään itseään tunturiin. Kun vaellukselle tunkee mukaan muutama muukin sankari, haaveiden luontoretriittiin tulee yllättäen pari muuttujaa.
Samaan aikaan toisaalla Inari (Pamela Tola) tuulettuu takaisin työelämään. Suopotkupallokisoissa urkenee mahdollisuus uuteen uraan, mikäli Inari pystyy todistamaan olevansa johtaja-ainesta.
Suolla ei kuitenkaan mikään mene niin kuin piti, kun piinaava Pikku-Mikko (Kari Ketonen) puskee mukaan joukkueeseen.
Samaistuttavat teemat. Tiina Lymin raikas ohjaus tuo eläväksi ajanhenkiset elämän käännekohdat. Komedia ja tragedia kietoutuvat toisiinsa, kun Inari kamppailee naiseuteen ja äitiyteen liittyvien odotusten ristipaineessa ja masentunut Janne pyrkii henkisesti jaloilleen keskellä pikkulapsiperheen arjen kaaosta.
Ystävyyden, rakkauden ja aikuistumisen aidot tunteet ovat katsojilla käsin kosketeltavissa ja samaistuttavissa.
Tiivis jännite pysyy vireänä koko elokuvan ajan. Lapin kesäinen luonto on visuaalisuudeltaan vaikuttava, ja odotetut lentävät lauseet ja piiloviisaudet kantavat jälleen läpi käsikirjoituksen.
Nähtäväksi jää, onko trilogian päätösosa Napapiirin sankareiden viimeinen ponnistus vai taipuuko menestyssarja vielä Pikku-Mikon henkistymisen ja Kämäräisen kohellusten myötä neljänteen nousuun. Ensi-iltansa saava komedia valaa kuitenkin uskoa kotimaiseen elokuvaan ja sen valoisaan tulevaisuuteen.
Raija Koivisto