Kauppakamareiden tämän kuun alussa tekemä vientikysely kertoo varovaisen myönteisistä näkymistä. 64 prosenttia vientiyrityksistä arvioi viennin kasvavan kuluvana vuonna.
Samalla toimintaympäristö on kiristynyt, ja epävarmuus on kasvanut. Yritysten mukaan suurin yksittäinen vientinäkymiä heikentävä tekijä liittyy Yhdysvaltojen politiikkaan ja sen ennakoimattomuuteen.
Geopoliittiset jännitteet näkyvät arjessa konkreettisesti. Yli puolet yrityksistä kertoo Persianlahden tilanteen vaikuttavan toimintaansa, erityisesti toimitusaikoihin, kuljetusreitteihin ja logistiikkakustannuksiin.
Vaikka pitkäkestoisiin häiriöihin ei laajasti uskota, epävarmuus on osa vientiyritysten arkea tavalla, johon yksittäiset yritykset tai edes kansallinen päätöksenteko eivät voi suoraan vaikuttaa.
Juuri siksi kotimaisen toimintaympäristön merkitys korostuu.
Suomi on vahvasti vientivetoinen talous. Pohjanmaan sekä Keski-Pohjanmaan rooli tässä kokonaisuudessa on poikkeuksellisen suuri. Alueella asuu runsaat 4 prosenttia suomalaisista, mutta täällä syntyy noin 10 prosenttia koko maan tavaraviennistä.
Molemmat maakunnat ovat vuodesta toiseen Suomen vientivetoisimpia alueita, ja viennin osuus teollisuuden liikevaihdosta on kansallista kärkeä.
Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan teollisuustuotannosta vientiin menee 65 prosenttia, kun koko maan vastaava luku on 60 prosenttia ja Etelä-Pohjanmaan 24 prosenttia.
Taustalla on pitkä teollinen perinne ja vahvat klusterit. Vaasan energiateknologian keskittymä, Kokkolan epäorgaanisen kemian kokonaisuus ja Pietarsaaren Alholman teollisuusalue ovat esimerkkejä ekosysteemeistä, joissa yritykset, alihankintaketjut ja uudet innovaatiot ruokkivat toisiaan.
Näissä ympäristöissä syntyy myös uutta vientiä – kasvua, joka perustuu osaamiseen ja jatkuvaan uudistumiseen.
Tällainen kehitys ei kuitenkaan synny itsestään eikä jatku ilman oikeita edellytyksiä.
Vientiyritysten toimintaa haastetaan tällä hetkellä vahvasti asioilla, joihin emme voi vaikuttaa. Trumpin hallinnon poukkoilevat päätökset ja Persianlahden tilanne, pari mainitakseni. Siksi meidän on huolehdittava siitä, että Suomen sisäinen päätöksenteko tukee yritysten kasvua eikä vaikeuta sitä.
Viennin kasvu ei ole vain yritysten omasta tekemisestä kiinni.
Se on pitkälti seurausta kansallisista valinnoista: kustannuskilpailukyvystä, osaajien riittävyydestä ja työmarkkinoiden toimivuudesta, infrastruktuurista ja siitä, kuinka ennakoitava ja toimiva toimintaympäristö yrityksille rakennetaan.
Siksi poliittisten päätösten on johdonmukaisesti vahvistettava näitä tekijöitä, eikä heikennettävä niitä.