Monen poliitikon kuningasajatus on listaamattomien yhtiöiden osinkoveron kiristäminen sekä työn sivukulujen siirtäminen yritysten maksettavaksi. Vedotaan tunteeseen, puhutaan oikeudenmukaisesta verotuksesta, aukkojen tilkitsemisestä, nostetaan esiin varakkaita suomalaisia ja väitetään heidän saavan osinkonsa ”verovapaasti.”
Onko väitteelle perusteita ja puheissa mitään järkeä? Ymmärtävätkö poliitikot mistä puhuvat, vai antavatko tahallaan asiasta väärän kuvan?
Osinkoverotuksesta tehdään yleisesti vääriä tulkintoja. Tilanteessa, jossa osakeyhtiö omistaa toisen osakeyhtiön osakkeita, on osinko säädetty verovapaaksi, (esim. holding- yhtiöt). Tällä estetään osingon kahdenkertainen verotus. Tämä on keskeisen tärkeä yritysten omistamiselle ja osakerahoituksen toimivuudelle. On sama saako osakkeenomistaja osingon pääyhtiöltä suoraan vai holding-yhtiön kautta, veroseuraamus on sama.
Osakkeenomistaja ei hyödy väliyhtiön saamasta osingosta mitenkään ennen kuin myös tämä yhtiö on jakanut osinkoa. Tämä osinko verotetaan normaalisti. Poliitikot, usein tahallaan, sotkevat henkilön osingon ja intressipiirin väliyhtiön osingon henkilön saamaksi osingoksi. Näin saadaan asia näyttämään moitittavalta. Tosiasia on, että Suomessa verotetaan kaikki osingot ja osingonsaajat samalla tavalla, eikä kukaan saa verotonta osinkoa.
Osakkeenomistaja/yrittäjä on sijoittanut pääomia ja ottanut yrittäjäriskin, ja sijoituksen voi myös menettää. Toimivat yritykset tarjoavat työtä tuhansille ja välitön ja välillinen hyöty yhteiskunnalle on iso. Yhtiö maksaa tulostaan yhteisöveron. Lisäksi sen toiminnasta kertyy lukuisia välittömiä ja välillisiä veroja ja maksuja, palkkoja ja työnantajasuorituksia jne. Yritys käyttää muiden yritysten palveluita sekä tuottaa hyödyllisiä tuotteita ja palveluita.
Osingonsaaja/yrittäjän kokonaisverotus muodostuu monesta osasta. Ennen sijoitusta hän on joutunut ansaitsemaan sijoitusrahansa veronalaisella tulolla, ja tästä verottaja on saanut osansa. Voitosta yhtiö maksaa 20 %:n yhteisöveron. Saamastaan osingosta hän maksaa osingon määrästä ja yhtiön nettovaroista riippuen, osinkoveroa 7,5-50 %.
Pienet yhtiöt ovat pääomaköyhiä ja alimmalla veroasteella saadut osingot ovat yleensä pieniä, samaa luokkaa, kun palkansaajan kokonaan verovapaasti saamat tulot. Varakkaan yhtiön alemman veroasteen osingon enimmäismäärä on 150 000 euroa. Osakkeen arvonnoususta (myös inflaatiosta) hän maksaa aikanaan n. 34 %:n luovutusvoiton veron. Perintönä tai lahjana siirtyvästä omaisuudesta menee määrästä ja sukulaissuhteesta riippuen veroa 0-33 %. Lisäksi kertyvät mm. ansiotulon verot, muut pääomaverot, kulutusverot, kiinteistöverot ja varainsiirtoverot, jne.
Kyllä tässä veronmaksua riittävästi kertyy ”rikkaalle” ja vähän köyhemmällekin yrittäjälle. Vaikea on ymmärtää mitä veroa tulisi vielä korottaa. Vai halutaanko ylittää 100 %:n taso?
Yritysverotuksen kiristämisvaatimukset ja työn sivukulujen siirtäminen yrityksille ovat epärealistisia vaatimuksia. Mitä tiukempi sääntely ja korkeammat kustannukset, sitä huonommat ovat yritysten kilpailukyky ja toimintaedellytykset. Yrittäjät menettävät pian kaiken motivaationsa. Kuitenkin, juuri yritysten työpaikkoja tässä maassa nyt tarvitaan. Vaikutukset kansantaloudelle olisivat negatiiviset ja kiristykset lisäksi rankaisevat kaikkein eniten juuri pienimpiä ja heikoimpia yrityksiä.
Juhani Viitala
Kauhava