Paistaisipa Soinissa aurinko tulevana viikonloppuna, lauantaina ja sunnuntaina, oikein sopivasti.
Ei tarvitsisi olla hellettä vaan sellaista leppoisan lämmintä, ja pieni tuulenvire voisi olla hyvästä.
Vettä ei kaivattaisi enää yhtään, jotta Wanahan ajan päivien alue kestäisi - vielä tämän kerran - oletettavasti tuhansien ihmisten kulkemisen.
Wanahan ajan päivät -tapahtuma on alkanut vuonna 1996, joten nyt on 20-vuotisjuhlavuosi. Juhlamieltä riittää, mutta on mukana varmasti paljon haikeuttakin, niin tekijöillä ja työnäytösten pitäjillä kuin yleisöllä, sillä tähän kesään tapahtuma loppuu.
Itse ehdin Wanahan ajan päiville ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2008.
Muistan, kuinka maakuntaa ristiin rastiin kiertänyt Ilkan iloisen vihreä kesäauto, Lööppeli nimeltään, oli parkkeerattu Wanahan ajan päivien alueelle, hirsisen aitan lähelle ja koivupuun alle. Viereistä soratietä pitkin huristelivat vanhat traktorit ja pappamopot.
Kansa ihasteli tilaisuuden henkeen ainakin suurin piirtein sopivan ikäistä Lööppeliä, ja me tarjosimme vieraille keltaista jaffalimsaa. Aurinko paistoi, eikä missään näkynyt naama nyreänä olevaa väkeä.
Sen koommin Wanahan ajan päivät on kuulunut melkein jokaisena kesänä omaan työohjelmaani.
Aina sinne on ollut kiva lähteä, vaikka niitäkin kertoja on sattunut, että on välillä täytynyt kiirehtiä sateensuojaan heinälatoon tai konekatoksen alle.
Journalistisesta näkökulmasta ne ovat olleet hyvin helppoja työkomennuksia. Sen on tiennyt jo valmiiksi, että ihmiset ovat hyvällä tuulella ja että yleisönä paikalla hyöriviltä kansalaisilta on helppo saada vastauksia kysymyksiin. Älä mua kuvaa -tyyppisiä töksäytyksiä ei ole tarvinnut varoa. Tervahaudan tai maamoottorin äärellä touhuavilta asiantuntijoilta on kuullut kiinnostavia kertomuksia vuosikymmenien takaisista sattumuksista ja saavutuksista.
Oman alani ammattisalaisuuksia on, että tunteisiin vetoavassa ja ihmisten katseet kiinnittävässä kuvassa on hyvä olla lapsi tai eläin. Jos yhteen ja samaan kuvaan löytää sekä lapsen että eläimen, aina parempi.
Eikä Wanahan ajan päiviltä totisesti ole tarvinnut etsimällä etsiä lapsia milloin ponilla tai hevosella ratsastamassa, milloin taas possuja lähemmäksi aitaa maanittelemassa tai lampaita taputtelemassa.
Aikansa kaikkea, myös Wanahan ajan päiviä.
Kevein perustein tapahtumaa ei ole päätetty lopettaa. Päätösten taustoista voi lukea toisaalta tästä lehdestä, ja minusta ratkaisut on perusteltu järkeenkäyvästi.
Juhlista on hyvä lähteä kotiin silloin kun vielä on mukavaa, tavataan sanoa. Jos Wanahan ajan päiviä olisi päätetty jatkaa, vaikka hammasta purren ja sinnitellen, olisi sen ennemmin tai myöhemmin jollain tavalla itse tapahtumasta huomannut.
Soinin tapahtumat -osuuskunnasta on luvattu, että jotain kiinnostavaa yhä järjestetään, ja hyvä niin. Wanahan ajan päivät on tehnyt Soinia tunnetuksi kautta maakunnan ja laajemmaltikin.
Vanhojen koneiden, autojen ja traktoreiden harrastajat yhtä lailla kuin perinteisten työtapojen taitajat haluavat epäilemättä jatkossakin kokoontua yhteen, ja yleisö on heidät hyvin löytänyt.
Toivottavasti Soinissa voi edelleen käydä toteamassa, että ennenkin on eletty.
REIJO HEIKKILÄ