Uuden Indiana Jones -elokuvan alku sijoittuu vuoteen 1944. Sankari päätyy junaan, jossa natsit kuljettavat arvokkaita historiallisia aarteita. Väistämättömän taistelun tiimellyksessä hän kohtaa pääpahiksen, Mads Mikkelsenin näyttelemän tiedemiehen.
Sankariarkeologi Jones näyttää kasvoiltaan samalta kuin ensimmäisissä, 1980-luvulla tehdyissä seikkailuissa. 80-vuotias Harrison Ford on nuorennettu parikymmenminuuttiseen toimintajaksoon digitaalitekniikalla, joka ottaa taas suuria harppauksia. Vaikutelma on liki virheetön.
– Teknologia on kehittynyt pisteeseen, jossa se on realistista, Ford sanoi elokuvan lehdistötilaisuudessa.
– Tiedän, että ne eivät ole kasvoni. Se ei ole photoshoppausta. Tuolta näytin 35 vuotta sitten.
Ford kuvaili prosessin perustuvan siihen, että tuotantoyhtiö Lucasfilmillä on niin paljon vanhaa materiaalia hänestä Indiana Jonesina. Työ tehdään sen pohjalta.
– En katso kuvaa ajatellen, että olisinpa taas tuo tyyppi. On mukavaa olla vanha, Ford summasi.
Voisiko Indiana Jonesin saaga jatkua niin, että Ford nuorennettaisiin digitaalisesti?
– Ei, vastasi tuottaja Kathleen Kennedy ytimekkäästi.
Edellinen osa oli pettymys
Indiana Jones and the Dial of Destiny sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla torstai-iltana.
Ensimmäinen sarjan elokuvista, Kadonneen aarteen metsästäjät, valmistui 42 vuotta sitten. Edellinen leffa, Indiana Jones ja Kristallikallon valtakunta, sai ensi-iltansa 15 vuotta sitten, sekin Cannesissa.
Uuden ja sarjan viimeiseksi – ainakin niin, että Ford esittää pääroolia – tarkoitetun elokuvan tekemisessä oli paineensa. Kristallikallon valtakuntaa on pidetty pettymyksenä, ja neljä aiempaa Indyä ohjannut Steven Spielberg astui nyt sivuun.
– Tämä on huikea vastuu, ohjaaja James Mangold sanoi.
– Ymmärsin, että odotuksista voi täyttää vain osan. Kaikilla on oma rakas versionsa Indiana Jonesista.
Ohjaaja tuli mukaan tekijätiimiin, jossa kärkinimet olivat olleet samoja vuosikymmenien ajan. Spielberg oli tarvittaessa hänen apunaan. Kennedy ja hänen tuottajapuolisonsa Frank Marshall ovat tehneet yhteistyötä Spielbergin ja George Lucasin kanssa Kadonneen aarteen metsästäjien ajoista alkaen.
Mangold kertoi nähneensä Kadonneen aarteen metsästäjät 17-vuotiaana sen ensi-iltapäivänä 1981.
– Se on yksi syy, miksi olen elokuvantekijä, Mangold sanoi.
Hänet tunnetaan muun muassa elokuvista Walk the Line, The Wolverine ja Logan. Mangold korostaa, ettei hän korvaa Spielbergiä – siihen ei pystyisi kukaan.
– Tähän loistavaan ryhmään liittyäkseni minun piti sisäistää tekeväni omaa elokuvaani, en vain täyttäisi aukkoa.
Mads Mikkelsen muisteli teini-ikäänsä
Johdantoa lukuun ottamatta The Dial of Destiny sijoittuu vuoteen 1969. Indiana Jones jää opettajan työstä eläkkeelle ja vaikuttaa erakoituneelta asunnossaan New Yorkissa.
Uusi seikkailu alkaa, kun Phoebe Waller-Bridgen näyttelemä kummitytär ilmestyy ehdottaen aarteenetsintämatkaa. Vaikka Jones sanoo ei, kohta perässä on Mikkelsenin häikäilemättömän natsimatemaatikon johtama roistolauma, ja sitten mennään Tangerissa, Sisiliassa ja muissa Välimeren maisemissa.
Elokuvan nimeä ei ole käännetty suomeksi. Dial kääntyisi kellotauluksi tai numerolevyksi, ja tarinassa jahdataan sen tyyppistä Arkhimedeen taianomaista luomusta.
Mikkelsen muisteli tutustuneensa hahmoon 15-vuotiaana veljensä kanssa.
– Vuokrasimme Movieboxin ja videoita. Indiana Jones räjäytti tajunnan. Ennen kuin olin näyttelijä, halusin olla Indiana Jones, Mikkelsen sanoi.
– Hän on seikkailija, jolla on heikkouksia. Hän valehtelee ja varastaa. Haluat olla hän.
Nihkeähkö vastaanotto
Indiana Jones and the Dial of Destiny sai Cannesissa hillityn vastaanoton yleisöltä ja pyyhkeitä kriitikoilta.
Gaalanäytöksen aplodien on kerrottu olleen viisi minuuttia pitkät. Se on Cannesissa korkeintaan tyydyttävä reaktio. Tähtien ja elokuvantekijöiden läsnä ollessa juhlayleisö osoittaa suosiotaan kymmenenkin minuuttia, jos siihen on syytä.
Teemoiltaan ajan kulumista ja nostalgiaa käsittelevää elokuvaa on kritiikeissä kuvailtu fanien palvelemiseksi ilman vahvaa inspiraatiota.
– Velvollisuudentuntoisesti intomielistä, mutta lopulta ilotonta nostalgista hölynpölyä, kuvaili Varietyn Owen Gleiberman arviossaan.
– Täyttä ajanhukkaa, pamautti Indiewiren David Ehrlich.
Hollywood Reporterin David Rooneyn mukaan runsaat viittaukset aiempiin Indy-leffoihin vain alleviivaavat, kuinka paljon hauskempia ne olivat.
Armollisempi oli kolmen tähden arviossaan London Evening Standardin Jo-Ann Titmarsh, joka nosti esiin elokuvasta myös onnistuneen tunteikkaita kohtauksia.