Turvapaikanhakijoiden vapaaehtoinen paluu ei tapahdu niin nopeasti kuin he itse toivoisivat.
Irakilainen Fahim Gabir on saanut päätöksen vapaaehtoisesta paluusta jo 11. marraskuuta, mutta paluulippua mies ei ole vielä saanut käteensä.
– En pysty nukkumaan. Olen niin huolissani perheestäni, SPR:n Harjavallan vastaanottokeskuksessa syyskuusta ollut mies sanoo ahdistuneena.
Gabir kertoo, että tilanne kotona on muuttunut hänen lähtönsä jälkeen vain huonommaksi. Koska hän ei pysty saamaan perhettään Suomeen turvaan, on pakko palata.
Hän ihmettelee keskustelua turvallisista maista ja alueista.
– Jos vaikka yhtäkin perhettä uhataan, sille perheelle paikka on vaarallinen, hän sanoo.
Harjavallan vastaanottokeskuksen sosiaalityöntekijä Satu kertoo, että hänen pöydällään odottaa seitsemän, kahdeksan paluuhakemusta. Harjavallasta kotiin palanneita on jo useita kymmeniä. Ne, joilla on rahaa paluulippuun, pääsevät matkaan nopeasti.
Jos taas turvapaikanhakijalla ei ole rahaa eikä passia ja henkilöpapereita, lähtöä voi joutua pahimmillaan odottamaan parikin kuukautta.
Syitä turvapaikkahakemuksen perumiseen on yhtä paljon kuin lähtijöitä.
Satu kertoo, että moni palaaja itkee hätäänsä.
– Moni mies on perheenpää, joka on tullut tänne sillä ajatuksella, että he hoitavat perheen luokseen. Se, että joutuukin palaamaan, on pettymys.
Turvapaikkahakemuksensa peruuttavat tarvitsevat vapaaehtoista paluuta varten poliisin lausunnon. Sen jälkeen asian käsittely siirtyy Maahanmuuttovirastolle ja Kansainväliselle siirtolaisjärjestölle IOM:lle, joka järjestää matkat.
IOM:n ohjelmajohtaja Tobias van Treeck kertoo, että ruuhkaa on. Tänä vuonna viisi käsittelijää on järjestänyt 629 paluulippua, niistä 436 on järjestetty heinäkuun jälkeen.
Van Treeckin mukaan toimisto on nyt saanut vahvistuksen, että ensi vuonna työntekijämäärä tuplaantuu. Hän kertoo, että keskimäärin paluumatkan järjestäminen kestää viisitoista päivää.
Monet ovat epäilleet, että palaajilla ei ollut alun perinkään todellista tarvetta turvapaikkaan.
Satu sanoo, että palaajat ovat peloissaan.
– Uskon, että pelko on todellista, mutta ei ole minun tehtäväni arvioida, puhuuko joku totta vai ei, hän toteaa.
Harjavallan vastaanottokeskuksessa on nyt parisataa miestä. Moni kertoo saaneensa Suomesta sosiaalisen median kautta tietoa, joka ei ole yhtä todellisuuden kanssa.
Esimerkiksi irakilainen Maeytam Taha oletti, että turvapaikkahakemusten käsittely Suomessa tapahtuisi nopeasti, ja että perheen voisi saada sen jälkeen luokseen.
Tahan perhe piileskelee Irakissa, eikä hän ole nähnyt perhettään kuukausiin.
Vastaanottokeskuksen jalkapallojoukkueesta puolet on lähtenyt Suomesta. Taha ei pysty palaamaan kotiin. On vain odotettava turvapaikkahakemuksen käsittelyä.
– Olemme täällä vain, koska on pakko, hän sanoo.
KIRSI HÖLTTÄ / LÄNNEN MEDIA
