Yhtenä ehtoona Tenhon kans miätiimmä, kuinka kätevää olis, jos meiränki kylällä olis metro. Ei tarvittisi enää kaatosatehes pyäräällä naapurihin iltakahaveelle eikä pakkaases hihtää postilooralle. Se vois olla sellaanen automaattinen, johonei tarvittaasi eres kuskia. Tulis piremmän päälle erulliseksi. Eikä sen linijan tarvittisi kovin pitkä olla, muutama sata metriä.
Hyvät liikenneyhteyret eristääs meirän kylän talourellista toimintaa. Sylyvi pääsis kauppa-autolle jalakoja kastelematta ja vois samalla reissulla myirä kauppa-auton kulijettajalle hortessan, taikka mitä sen kasvihuanehes ny sattuus kasvamahan.
Ja Tenho vois ajella sillä kesät talavet pilikille.
Aseman paikkaa olis jo Sylyvin ja Tenhon takapihalle pikkuusen kaivettuki. Se erellisen jakson rinosaurus-juani ku palijastu ensimmääsis vesisatehis. Tenho oli ostanu vesiliukoosta maalia, ja siinä vaihees, ku muna palijastuki maalatuksi kiveksi, loppu museoviraston miälenkiinto.
Kuappa jäi viraattomaksi ja Sylyvi anto Tenholle kovakouraasen palautteen.
Talouren kehityksestä siirty ajatukset sujuvasti omaasuutehen ja sen mukanansa tuamihin harmiihin. Notta ku palijo omistaa, haluaa aina vaan lisää. Sitte ku on saanu lisää, ei sekää oo hyvä, ku pitää saara lisää lisää. Hauras vasta tuloo toppi, ku kumminkinki sukulaaset on hommannu tarpeheksi suuren hautakiven, nottei sen alta pääse enää kummittelemahan.
Vaikka eisukaa Tenho ja minä olla kaikista maaliman parahia omaasuuren pohtijoota, ku emmä palijo mitää omista. Justihin sen verran vaan, nottei tarvitte näläkää nähärä eikä liikaa palella.
Sellaanen piisaa meille. Ja toivo paremmasta.
Rupes oikeen huvittamahan, ku kuviteltihin ittemmä keinottelemas arvopaperimarkkinoolla taikka piilottelemas rahoja veroparatiisihin. Meillon kummallaki niin piäni verorosentti, nottei sellaasen tähären viitti perustaa yhtiöötä Nevarahan. Tultihin siihen tuloksehen, nottemma anna rahan määräällä meirän elämäämmä.
Sitte täytimmä lottolapun.
Sääliimmä vähän rikkahia ja siirryymmä tärkiämpihin asioohin, elikkäs naamakirijahan. Tenho teki testin, jolla selevis, mikä Teletapiista se on. Tulokseksi tuli Tiivi-Taavi, jonka suasikkiesines on käsilaukku. Sehän Tenhua närästi het reiruun, ja se epääli, notta tiatokones on rikki taikka testi täyttä humpuukia.
Mutta käsilaukusta se innostu esitelmöömähän, notta soon ihimeellinen vehejes. Kaikkihan tiätää, minkälaanen maalimankaikkeus mahtuu akkojen käsilaukkuhun. Mutta jos sellaanen suunniteltaas miähille, sen pitääs mahtua takataskuhun, eikä siälä olisi muuta ku viiren tuuman rautanaula. Soon yleeshyäryllinen vehejes: sillä voi puhuristaa hampahien välit, sen voi laittaa yäksi kaapin päälle ja sen voi lyärä seinähän niin ylähä, nottei myyt ylety.
Sitte viälä vähä ennen Tenhon kotialähtöaikaa havaattimma, notta on Kansallinen Veteraanipäivä. Rupesimma kunnioottamahan ja arvostamahan sitä, notta meiränpuutuusekki saa kaikes rauhas ireoora metrua, suarittaa internetis tärkeetä tutkimuksia ja olla talourellisistaki rilemmoosta mitä miältä osaamma.
Arto Juurakko