Taitaa olla turha haave, että Suomessa saataisiin joskus viettää juhannus ilman hukkumiskuolemia.
Viimeisimmän lukemani tiedon mukaan yhdeksän ihmistä on tänä juhannuksen aikana hukkunut.
Uimaopetus- ja hengenpelastusliiton (SUH) tilastojen mukaan vuoden 1973 jälkeen synkin juhannus Suomessa oli vuonna 1978. Silloin Suomessa hukkui 24 henkeä.
Synkältä tilastot näyttävät senkin jälkeen, yhdenkään vuoden kohdalla ei komeile luku nolla. 2000- ja 2010-luvulla pahimmat vuodet olivat 2000, 2010 ja 2012. Jälkimmäisinä vuosina hukkui kymmenen ihmistä.
Vuonna 2000 hukkui 16.
Vuoden 2014 juhannus antoi olettaa, että nolla ei ole mahdoton; silloin hukkui yksi ihminen. Seuraavana vuonna luku kuitenkin nousi kolmeen, tänä vuonna taas lisää.
Yksikin hukkuminen on liikaa.
Vuosittain Suomessa hukkuu 150–200 henkilöä. Vuoden 2016 aikana 15. kesäkuuta mennessä hukkuneita on ennakkotietojen mukaan 35.
Juhannus tekee lukumäärään ison noston.
Se on paljon yhdelle viikonlopulle.
SUH:n mukaan eniten hukkumisia tapahtuu kesä-heinäkuun aikana.
Täysin ja sataprosenttisen varmaa suojautumista hukkumiselta tuskin on. Joskus luonto ja sattuma saattaa aiheuttaa hukkumisen, vaikka kuinka olisi varautunut.
Mutta sitten kun ei varauduta. Monelle vesi on vain hupia. Vaaroista ei haluta tai ymmärretä välittää.
Uiminen, veneily ja kalastus ovat kyllä parasta, mitä kesällä voi tehdä.
Kyllähän sitä on muksusta asti tullut hömpötettyä uimarannoilla ja hypittyä veteen liikkuvasta veneestä. Joen rannalta myös kotitalo löytyy.
Vesi on hauskuutta tarjoava elementti, jonka kanssa ei voi kuitenkaan pelleillä. Lapsikin sen tajuaa.
Niin tajuaa aikuinenkin, kunnes tulee nautittua jotain vettä vahvempaa. Alkoholi tekee vedestä vaarallisen.
Yli puolessa hukkumiskuolemiin johtaneista onnettomuuksista alkoholilla on ollut osuutta asiaan. Humalaisella ei pitäisi olla mitään asiaa veteen tai veden ääreen.
Vaikka veneillessä promilleraja onkin korkeampi kuin autoillessa, se ei tarkoita sitä, että olisi kannattavaa lähteä päihtyneenä ruoriin. Avoveneessä varsinkin pitäisi tajuta käyttää sitten edes pelastusliivejä, vaikka vain humalaisella souturetkellä.
Mökillä nautiskellaan hyvää viiniä tai saunaolutta. Olut maistuu monelle jo ennen saunaa. Sitten onkin paras idea ikinä hypätä laiturilta veteen viilentymään.
Surkein idea ikinä. Varsinkin, jos vieressä ei ole toista henkilöä, joka ymmärtää tilanteen paremmin.
Laiturilla voi liukastua ja lyödä päänsä.
Jos vesistö ei ole tuttu, ei humalassa tajua miettiä mahdollisia vedenalaisia kiviä ennen kuin hyppää.
Kun seuraavan kerran nautitte alkoholia veden äärellä, sopikaa jo etukäteen, että katsotaan sitten toistemme perään. Voi pulahtaa, mutta ei yksin tai tukevassa humalassa.
Opetellaan oikeasti uimaan – ei riitä, että osaa uida "koiraa" sata metriä. Mitenkäs sitten, jos uiden pitäisi auttaa hukkumisvaarassa olevaa?
Käytetään perusjärkeä ja nautitaan Suomen upeista vesistöistä. Voidaan nauttia kostukkeita mökillä ja saaristossa, mutta pysytään sitten muuten kuivina.
ANNA-PIA AHOLA