”Yksi on laulu ylitse muiden: ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu.” /Eino Leino, Väinämöisen laulu.
Lauloit, Vesku, laulusi loppuun. Lauloit kansasi syviä tuntoja. Mitään peittämättä, mitä sielusi voima antoi.
Jokaisen osasi täydestä elit.
Olit etsijä luonnoltasi, kuin oli Kivi, Leino. Moni muu sisukansasi tulkki ajallaan.
Muistan sinut vesipallomolarina Turussa 1970 Suomen joukkueen ankkurina. Olit urheilija luonnoltasi, periksi antamaton uuden etsijä ja löytäjä.
Pelotta tartuit osiisi näyttämöillä. Kuitenkin herkästi joka roolisi taisit. Ja juoksit elonjunasi perässä teininuorena ja koko kansan Uunona Helsinkisi juna-asemalla.
Näin sinut estradilla livenä niin Kalle Tappisena kuin Leino-runojen herkkänä tulkkina. Ihastuin molempiin roolisuorituksiisi. Rempseä, suorasukainen, monilahjakas ja syvälle ihmisminän sisimpään pyrkivä taitosi kosketti, ehkä myös pelotti ja karkotti joitakuita.
Taiteilijana sinä et kysynyt itseltäsi kuin antaumusta, halua elää roolisi mahdollisimman aidosti, sydämenherkkyydellä.
Vesku, olet kulkenut polkusi sisukansan tulkkina. Aina annoit kaikkesi ilossa, itkussa, elon vakavuudessa. Olit elämäsi runoilija, täytit mittasi, lahjakkuutesi äärirajoilla, ehkä usein yksinäisyyttä kokien. Suomikansa muistaa huumorisi Speden ja Simo Salmisen rinnalla.
Nyt olet saapunut elämäsi korjaamolle; siellä kohtaat ihmisenä mittasi täytenä. Kuten muistelosi kirjoittaja aikanaan.
Jouko Pesonen
Lehtimäki