Verolain valmistelussa on hallitusohjelman ja puoliväliriihen myötä paljon tehtävää. Kesän kynnyksellä lainsäädäntöhankkeita saateltiinkin vvaltiovarainministeriössä vauhdilla eteenpäin. Sen myötä lukuisat lausuntopyynnöt siirsivät esitykset edelleen vastaanottajien pöydille. Siten kesäkin lienee ollut kiireistä aikaa monessa osoitteessa, kun lausuntoajat ovat olleet vain hieman lomakautta pidempiä.
Osaan esityksistä tai niiden tiettyihin kohtiin on liittynyt julkista keskustelua ja poliittista painetta enemmän kuin toisiin. Samalla yksittäiseen epäkohtaan saattaa liittyä julkisessa keskustelussa huomiotta jääneitä kysymyksiä. Esimerkiksi ”massimuijien” verotukseen liittyvää osakevaihtoa koskevalla sääntelyllä sekä osakkeiden arvostamisperusteen muutoksella sekä muutetun sääntelyn voimaantulolla on monitahoisia vaikutuksia jatkossa.
Yhtäällä muut tuomioistuinratkaisut ovat saattanet pitää edelleen esillä ratkaistavia kysymyksiä kuten esimerkiksi työnantajan maksamien oikeudenkäyntikulujen ja niiden palkaksi katsomisen kohdalla. Toisaalla taas aiemmin kariutuneiden esitysten yhteydessä esitetyt kannanotot ovat johtaneet perustelemaan nyt esitettyä muutosta laajasti suhteessa perustuslakiin. Selvää on, että syksyksi tulee varata lisää esittelyviikkoja, jotta kaikki vireillä olevan lainsäädäntöaloitteet saadaan käsiteltyä ja voimaan ensi vuoden alusta lukien.
Ehdotuksista osa perustuu ylikansallisiin lähtökohtiin. Direktiivien implementointia koskevat esitykset ovat yksityiskohtaisine käsite- ja muine määrittelyineen erityisen haastavia. Näihin lukeutuvat luonnokset sekä raportoivien kryptovarapalvelun tarjoajien että digitaalisen alustatalouden toimijoiden tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla.
Myös lukuisten Verohallinnon ohjeluonnosten kohdalla ylikansallisen sääntelyn muutos lisää haastavuutta. Esimerkiksi ”Suurten konsernien vähimmäisverotus – tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero” -ohjeeksi tarkoitetun luonnoksen mukaan ”siltä osin kuin julkaistua ohjeistusta (OECD) ei ole vielä käsitelty lainvalmisteluaineistossa, on mahdollista, että ohjeen sisältöön ja hallinnollisen ohjeistuksen soveltamisajankohtaan tulee täsmennyksiä lainvalmisteluprosessin edetessä”. Verohallinnon on näin yritettävä ohjeillaan ”ampua liikkuvalta alustalta liikkuvaan maaliin” Raimo Sailaksen aikanaan käyttämää sanontaa mukaillen.
Samalla on huomattava, että EU-tasoinen valmistelu saattaa edetä hyvinkin eri tahtiin ilman, että alan asiantuntijoillakaan on siitä kaikin ajoin selkeää ja kattavaa kuvaa. Siinä missä digiajan arvonlisäverotusta koskeva uudistus on edennyt ripeästi, eräitä tuloverotusta koskevia direktiiviehdotuksia ei ole toviin edistetty lainkaan tai vain vähäisessä määrin (kuoriyhtiö- ja siirtohinnoittelu koskeva direktiiviehdotus).
Vastatuulta ehdotusten etenemiselle voi lisätä hallinnollisen taakan ohella päällekkäisyys muun sääntelyn kanssa. Sääntelyn päällekkäisyys nousee väistämättä esiin myös komission julkaistua esityksen EU:n budjetiksi vuosille 2028–2034 sekä siinä esitetyn uuden EU-tasoisen suurten yhtiöiden veron keskeisenä EU:n omien varojen rahoituksen lähteenä.
Puheenvuoro perustuu Verotus-lehden 4/2025 pääkirjoitukseen.
Juha Lindgren
Yritysverotuksen professori
Vaasan yliopisto