Venäläisen oppositiojohtajan Aleksei Navalnyin kuolema viime vuoden helmikuussa oli maailmalle järkytys, muttei yllätys. Niin ajatteli myös Sonia Subbotina, jonka puolisoa oli tuolloin pidetty lähes kaksi vuotta pietarilaisessa pidätyskeskuksessa.
– Se oli todella pelottava hetki – minulle henkilökohtaisesti, mutta myös jokaiselle venäläiselle, joka kuuluu oppositioon, koska Navalnyi antoi toivoa. Tiesin kuitenkin todella hyvin jo ennen hänen kuolemaansa, että ihmisiä kuolee venäläisissä vankiloissa, Subbotina sanoo STT:lle.
Subbotinan puoliso, taiteilija Aleksandra Skotshilenko pidätettiin maaliskuussa 2022 sen jälkeen, kun tämä oli vaihtanut pietarilaisessa ruokakaupassa hintalappuja sodanvastaisiin tarroihin. Skotshilenko tuomittiin teostaan seitsemän vuoden vankeuteen.
STT haastatteli Subbotinaa edellisen kerran kesällä 2022. Nyt hän kertoo Skotshilenkon tilanteesta videopuhelulla Berliinistä, mihin pari on asettunut elokuisen vankienvaihdon jälkeen. Skotshilenko ei ole tällä hetkellä itse valmis antamaan haastatteluja.
"Hän itki koko tapaamisen"
Lähes kahden ja puolen vuoden ajan Subbotina oli huolissaan puolisonsa terveydestä. Skotshilenko sairastaa keliakiaa, ja vankeusaikanaan hän joutui näkemään nälkää ja syömään ruokaa, joka teki hänet sairaaksi. Subbotina vei vankilaan ruokalähetyksiä, jotta puolisolla olisi jotakin syötävää.
– Kyse ei ole aina siitä, että ihmisiä tapettaisiin vankilassa, vaan siitä, ettet saa normaalia ruokaa tai terveydenhuoltoa tai vietät pitkiä aikoja eristyssellissä. Ihmisiä kuolee, koska heidän kehonsa ei kestä enää.
Subbotina sanoo, että pelkäsi myös puolisonsa mielenterveyden puolesta.
– Pelkäsin, ettei hän palaa luokseni samana ihmisenä.
Viimeisellä tapaamisella Skotshilenko itki pitkästä aikaa.
– Hän oli ollut koko ajan hyvin vahva, mutta nyt hän itki koko tapaamisen ajan. Hän sanoi, ettei kestä viittä vuotta vankilassa. Hän pyysi: Sano Sonia, että on jonkinlainen ihme. Minä sanoin, että toivotaan ihmettä, vaikka en uskonut sellaisiin. En ollenkaan.
Ihme kuitenkin tapahtui. Elokuun ensimmäisenä päivänä Skotshilenko vapautui yhdessä 15 muun Venäjällä vangittuna olleen kanssa. Vapautettujen joukossa olivat muun muassa yhdysvaltalaistoimittaja Evan Gershkovich ja venäläinen oppositiopoliitikko Vladimir Kara-Murza. Länsimaat vapauttivat puolestaan kymmenen venäläistä.
Soitto Istanbulin lentokentällä
Historiallinen vankienvaihto alkoi salassa. Subbotina oli mennyt pidätyskeskukselle, mutta hänelle kerrottiin, ettei Skotshilenko enää ole siellä.
– Hän yksinkertaisesti katosi. Samaan aikaan oli kadonnut monta muuta kansainvälistä mediahuomiota saanutta poliittista vankia.
Onnekkaan sattuman kautta Subbotina sai kuulla, että Skotshilenko oli viety Moskovaan turvallisuuspalvelu FSB:n pidätyskeskukseen.
– Tässä vaiheessa oli jo ollut huhuja vankienvaihdosta, mutta ei mitään varmaa. Pakkasin kahdessa tunnissa. En ehtinyt sanoa hyvästejä kenellekään.
Kukaan ei tiennyt, missä vankienvaihto tapahtuu, joten Subbotina päätti lentää Istanbuliin. Sieltä pääsisi tarvittaessa helposti muualle Eurooppaan. Passintarkastuksessa Istanbulin lentokentällä hänen puhelimensa soi. Skotshilenko soitti ja kertoi, että oli Ankarassa ja lentäisi sieltä pian Saksaan.
Pari tapasi lopulta Berliinissä sijaitsevassa sotilassairaalassa, jossa Skotshilenko ja muut vapautuneet vangit saivat hoitoa ensimmäisten päivien ajan.
"Täällä olemme vapaita"
Subbotina ja Skotshilenko saivat humanitaarisen viisumin Saksasta, ja he ovat asettuneet asumaan Berliiniin. Subbotina sanoo, että Skotshilenko kärsii PTSD:stä eli traumaperäisestä stressihäiriöstä, mutta saa siihen lääkitystä ja terapiaa.
– Valitettavasti PTSD saattaa ilmetä täysillä vasta vuoden tai puolentoista vuoden kuluttua. Tiedän, että edessä on paljon vastoinkäymisiä. Mutta tiedän, että voimme voittaa ne yhdessä.
Tällä hetkellä Skotshilenko keskittyy toipumiseen. Hän on jatkanut taiteen tekemistä ja saanut Subbotinan mukaan myytyä teoksiaan. Lisäksi Skotshilenko osallistuu hänen vapauttamisensa puolesta kampanjoineen ihmisoikeusjärjestö Amnestyn toimintaan.
Subbotina uskoo, että pari jää Berliiniin.
– Täällä olemme vapaita. Voimme mennä naimisiin. Voimme sanoa, mitä ajattelemme. Voin suudella häntä kadulla ilman, että kukaan sanoo inhottavia asioita.
Harva valmis ottamaan riskiä
Skotshilenko teki protestinsa vastustaakseen Venäjän Ukrainassa aloittama hyökkäyssotaa. Vankeudestaan huolimatta hän ei perääntynyt mielipiteessään.
– Hän tiesi, että teki oikean asian. Hänellä on paljon ystäviä Ukrainassa. Se, että hän pystyy katsomaan heitä silmiin, oli hänelle tärkeämpää kuin oma vapaus, Subbotina sanoo.
Hänen mukaansa Venäjällä on paljon ihmisiä, jotka vastustavat sotaa ja presidentti Vladimir Putinin hallintoa. Subbotinan mukaan Skotshilenko ei esimerkiksi koko vankeusaikanaan tavannut yhtäkään vankilatyöntekijää tai toista vankia, joka olisi ollut selvästi sodan kannalla. Hallituksen propagandaan kuuluu kuitenkin pitää yllä kuvaa siitä, että sodalle on laaja kannatus, hän lisää.
– Olen tiiviisti yhteydessä ystäviini Venäjällä, puhumme usein videopuheluita. Kaikilla on todella vaikeaa, monet ovat todella masentuneita. Sodalle ei näy loppua. Sorrolle ei näy loppua.
Subbotina sanoo, että harva on valmis ottamaan riskiä, joka Skotshilenkon kohdalla toteutui.
– Kaikki eivät ole valmiita menemään vankilaan. On luonnollista haluta olla perheensä kanssa, nähdä lastensa kasvavan.
Vain vähän apua
Subbotina toivoo, että sota Ukrainassa päättyisi pian. Siitä huolimatta, ettei se helpottaisi Putinia vastustavien tavallisten venäläisten elämää.
– Ymmärrämme, että se johtaa sorron pahentumiseen Venäjän sisällä. Tällä hetkellä Putinin hallinto esittää kansalaisille taistelevansa ulkoista vihollista vastaan. Kun sota loppuu, sen täytyy etsiä vihollinen sisältä.
Subbotinan mukaan Eurooppa tai länsi voi auttaa venäläisiä toisinajattelijoita vain vähän.
– Euroopan maat voivat myöntää humanitaarisia viisumeita heille, jotka kohtaavat välitöntä vainoa. Valitettavasti en osaa sanoa, miten auttaa heitä, jotka ovat yhä Venäjällä. Tilanne on tällä hetkellä todella pelottava. En voi kuvitella, että mikään muuttuisi lännen avulla tai ilman sitä.