Suhteeni kasvisruokaan oli vuosia lapsellinen.
On erittäin vaikea sanoa, miksi suhtauduin kasviksista tehtyyn ruokaan nuivasti.
Kuvittelin ronskisti yleistäen kaiken kasvisruoan päänsärkyä aiheuttavaksi pakastekasvissörsseliksi.
Epäilen, että syy on ala-asteella 1990-luvulla tarjotussa kesäkeitossa. Se todennäköisesti traumatisoi minut kahdeksikymmeneksi vuodeksi.
Nyt olen onnistunut murskaamaan ennakkoluulojani.
Jopa siinä määrin, että lempiruokani on intialaisen keittiön kruununjalokivi palak paneer.
Asun vegaanin kanssa, joten suhteeni liharuokiin rapistuu päivä päivältä. Se on kuitenkin aivan okei.
Vasta kiinnittämällä huomiota kasvisruokiin, olen huomannut, miten paljon todella syön lihaa. Liha on ollut pitkään läsnä päivän jokaisessa ateriassa. Nyt siihen on tullut muutos. Sekin on aivan okei.
Jos teemme yhdessä ruokaa se on täysin vegaanista, eli ruoassa ei ole mitään eläinperäistä.
Meno ei ole niin hurjaa kuin miltä se kuulostaa. Vegaaninen ruoka on aivan tavallista tavaraa. Miltei kaikki tykötarpeet on saatavilla lähikaupasta.
Tänä vuonna kinkun viereen voi ilmestyä seitanista valmistettu tekokinkku. Se on hyvää, uskokoon ken uskaltaa. Joulupöydässä nähdään varmasti muitakin lihattomia herkkuja.
Entä jos ensi jouluna joulupöytää ei korista kinkku enää laisinkaan?
VILLE PERTTULA