Suomen talous on pitkällä takamatkalla muihin Pohjoismaihin verrattuna. Mikäli talouskasvuun halutaan saada todellista vauhtia, tarvitaan aivan poikkeuksellisia toimia. Ilman, että yritysten kilpailukykyä olennaisesti parannetaan, kasvusta on turha haaveilla. Kasvu perustuu työhön ja yrittämiseen. Tehokkaat toimet vaativat monien poliittisten lukkojen avaamista. Onko meillä viisautta vaurastua?
Julkisen sektorin kulut ovat EU:n korkeimmat, 57,5 prosenttia BKT:sta, EU-maiden keskiarvo on alle 50 prosenttia. Kulujen pitää laskea EU-maiden keskiarvon alapuolelle. Tämä edellyttää vähintään 20 miljardin euron lisäsupistuksia.
Hallintoa on kevennettävä ja suoraviivaistettava, palveluita ja etuisuuksia on vähennettävä, yksilön vapauksia ja vastuita on lisättävä. Vähennetään merkittävästi kuntien määrää. Riittääkö yhdestä viiteen hyvinvointialuetta? Karsitaan ja yhdistetään koulutusorganisaatioita. Vähintään 20 prosentille julkisella sektorilla työskentelevistä tulisi saada uudet työpaikat yrityksistä. Siirtymään on luotava vahvat kannustimet.
Yritysten tulee kasvaa ja kannattaa, jotta tarvittavat työpaikat syntyvät. Verotusta on kevennettävä kilpailukykyiselle tasolle.
Yhteisövero on laskettava 15 prosenttiin. Yrittäjävähennys nostetaan 15 prosenttiin. Vuosittain tehtävistä investoinneista poistot ylittävän määrä pitäisi voida vähentää verotuksessa ylimääräisenä vähennyksenä.
Yritykset ovat tehokkaita keräämään verotuloja. Veronsaajan verokertymien kannalta ratkaisevaa ovat yritysten kokonaisrahavirrat, joista 60–70 prosenttia kertyy pitkällä aikavälillä lopulta veronsaajalle. Ne kerryttävät suoria ja välillisiä veroja, osan yritys maksaa itse ja osan se välittää muilta verovelvollisilta. Yhteisöveron määrä on tässä kokonaisuudessa melko pieni osa.
Hyvät yritystoiminnan edellytykset ja kannustava verotus synnyttävät investointien ja pääoma imun. Rahoitusmarkkinoille tulisi kehittää väline, jolla voitaisiin rahoittaa kasvuyrityksiä julkisella ja yksityisellä rahalla. Sijoitustoiminnan verotusta tulisi kehittää niin, että syntyy vahvat kannustimet sijoittaa kotimaisiin yrityksiin. Jokaiselle syntyvälle lapselle voitaisiin perustaa sijoitusrahasto, johon valtio antaisi siemenrahan. Näin syntyisi uusi sijoittamisen kulttuuri.
Pienennetään tehdyn todellisen työn sivukuluja. Palkka tulisi perustua tehtyyn työhön. Vähennetään tekemättömästä työstä maksettua palkkaa, poistetaan pekkaspäivät ja lomaraha. Puolitetaan ylityön ja sunnuntaityön lisät.
Eläkevastuut leikkaavat kaikesta työn arvosta päältä neljäsosan ennen varsinaisia veroja. Tämä on kilpailukyvyn kannalta liikaa. Kevennetään eläkejärjestelmän työhön kohdistuvia kustannuksia. Asetetaan eläkkeille katto, esimerkiksi 4 000 euroa. Julkinen eläke olisi vakuutus peruselintason turvaamiseksi. Korkeamman elintason jokainen voisi halutessaan varmistaa säästämällä tai sijoittamalla. Työn lakisääteisten veroluonteisten kustannusten alennusvara kohdennetaan työnantajille.
Työn myynti kuluttajalle on aivan liian kallista. Jotta palkansaaja voisi ostaa palkallaan päivän omaa työtään, täytyy hänen työskennellä tähän melkein kokonaisen viikon. Tämä suhde on järjetön. Työn hintaa nostavat mm. työnantamisen korkea verokiila, arvonlisäverotus ja tuloverotus. Tilanne synnyttää ison houkutuksen pimeän työn tekemiselle. Jotta suhde edes vähän kohtuullistuisi, kotitalousvähennys tulisi palautta, eikä työn myynnin osalta pitäisi periä arvonlisäveroa lainkaan. Tästä hyötyisivät kuluttajat alempina hintoina ja pienet työyritykset, joiden työt lisääntyisivät. Tällä syntyisi heti lisää työpaikkoja.
Meillä on tuhansia yrityksiä, jotka loppuvat jatkajan puuttuessa tai omistajanvaihdoksen tullessa liian kalliiksi. Monet myös myydään ulkomaille. Veroesteitä on poistettava.
Perintö- ja lahjavero tulisi poistaa tai ainakin perintöveroa koskevan lain pykälää 55 tulisi muuttaa siten, että veroa ei peritä tilanteessa, jossa kyseinen lainkohta tulee sovellettavaksi. Verohuojennuksen piiriin tulisi lähisukulaisten lisäksi saada myös yrityksen palveluksessa oleva henkilö, joka jatkaa yritystä. Myös lainkohdassa mainittujen henkilöiden väliyhtiön käyttö tulisi sallia.
Yrityskaupan kauppasumman korot pitää saada verotuksessa vähennyskelpoisiksi. Kauppahinnan velan lyhentämiseen tarkoitetut varat tulee voida kotiuttaa ostetusta yhtiöstä maksamatta siltä osin tulosta osinko- tai tuloveroa.
Olisi perustettava työryhmä, joka selvittää ja poistaa tarpeetonta ja yritystoimintaa haittaavaa sääntelyä. Samalla tulisi yksinkertaistaa verotukseen liittyvää ja muuta lainsäädäntöä. Yrittäjän oikeusturvaa tulisi parantaa.
Yrittäjäkoulutusta on lisättävä kaikilla opintoasteilla. Koulutuksen sisältöjä on reivattava vastaamaan paremmin elinkeinoelämän tarpeita. Aloilla, joiden työllisyysnäkymät ovat heikommat, koulutusta on vastaavasti vähennettävä. Kelpoisuusvaatimuksia voisi soveltuvin osin keventää ja koulutusaikoja lyhentää, samalla työssäoloajat pitenevät.
Asenneilmastoa tulisi kehittää yrittäjäystävällisempään suuntaa. Tässä on poliitikoilla ja medialla iso tehtävä.
Juhani Viitala
Kauhava