Harri V. Hietikko toteaa kolumnissaan Vapauden risti (Il-Po 9.3.), ettei suomalaisessa yhteiskunnassa juuri käsitellä, saati ymmärretä vapauden ideaa. Kannan siis tässä oman vastuuni asiasta. Yleinen elämänkokemus osoittaa, että vapauden käsittely ilman vastuun käsittelyä on vastuutonta.
Edellä toistuu sana ”vastuu” useammin kuin ”vapaus”. Onko tässä jokin viesti? On. Historiallisessa jatkumossa meillä ei liene vapausvajetta juuri nyt. Helsingin Sanomat 10.3. esittelee laajasti Leea Lakkan väitöskirjaa peruskoulun ongelmista. Artikkeli nostaa yhtenä merkittävimpänä oppimisongelmien syynä liian vähäisen pakottamisen, eli liiallisen vapauden. Toinen tulos oli, että alisuoriutujan ainoa syy parantaa oppimisponnistuksia olivat äidin vaatimukset. Herää kysymys, kumpi on voimakkaampi, ajuri, vapaus vai vastuu. Vastaus on, että riippuu niiden tasapainotilanteesta.
Vapauden ja vastuun suhdetta voitaneen hahmottaa seuraavasti. Henkilökohtaisesti vapauden käyttäjä on vastuussa omista teoistaan ja päätöksistään. Yksilöllä itsellään on vastuu omasta hyvinvoinnistaan sekä toimintansa vaikutuksista muihin ja ympäristöön. Tämä ei tarkoita sitä, että yksilö itse olisi aina syypää omaan tilanteeseensa.
Yhteiskunnallinen vapaus edellyttää vastuuta myös muiden hyvinvoinnista ja yhteiskunnan toimivuudesta. Vapauden käyttäjänä on ymmärrettävä vapaan toiminnan tuovan mukanaan sekä positiivisia että negatiivisia seurauksia. Siksi yksilön on kannettava vastuunsa tekemisistään ja korjattava mahdolliset virheensä.
Evoluutio on ohjelmoinut ihmisen säästämään energiaa eli valitsemaan helppoja ratkaisuja. Olemme riskissä valita vapauden suomat ilot itsellemme mutta mielellämme annamme siihen kuuluvan vastuun esimerkiksi hyvinvointiyhteiskunnan harteille. Tulokset uutisoidaan mm. vanhustenhoidon ongelmina ja nuorison pahoinvointina.
Yhteiskunnassa vapaus ja vastuu ovat keskeisiä arvoja. Liiallinen vapaus ilman vastuuta johtaa ongelmiin, pahimmassa tapauksessa sekasortoon.
Lakkan väitöskirja antaa viitteitä, että suomalaisessa peruskoulussa on käynyt näin. Toisaalta liiallinen vastuu ilman vapautta voi johtaa sortoon ja ihmisoikeuksien loukkauksiin. Siksi näiden välillä on ylläpidettävä tasapainoa.
Ongelma ei ole vain kotimainen. Vastuun ja vapauden tasapainotilanne vaihtelee eri yhteiskunnissa ja haasteet sen mukana.
Susanna Koski ottaa kantaa itänaapurimme osalta Il-Po:ssa 8.3. seuraavasti: ”Suomen tehtävä on tukea Ukrainaa kaikin tarvittavin keinoin, kun taasen muutos Venäjällä on yksinomaan venäläisten tehtävä. Muutoksen aikaansaaminen Venäjän hallinnossa, poliittisessa johdossa on yksinomaan venäläisten itsensä harteilla ja vastuulla.”
Muutoksen aikaansaaminen itärajamme takana on ehdottomasti venäläisten itsensä vastuulla. Kuitenkin, jos muutos jätetään yksinomaan heidän itsensä harteille, saattaa olla tekemätön paikka.
Vapaan yhteisön hinta on myös vastuu naapuriavusta, oikein annosteltuna. Toivon itse kullekin leveitä hartioita ja hyviä naapureita.
Jari Vesanen
Lapua / Sipoo