Seinäjoen Kelan rakennuksen 12 miljoonan euron remontti on herättänyt keskustelua, ja on hyvä, että aiheesta puhutaan. Kritiikkini ei kohdistu yksinomaan Seinäjoen rakennukseen, vaan laajemmin julkisen rahan käyttöön ja prioriteetteihin. Kyse ei ole pelkästä seinien korjaamisesta, vaan siitä, mihin suuntaan yhteiskuntamme on menossa ja miten yhteisiä varoja käytetään.
Tarvitaanko marmoripalatseja vai tehokasta palvelua?
On totta, että julkiset toimijat, kuten Kela, hyvinvointialueet ja kaupungit, tarvitsevat toimivat tilat. Kukaan ei vastusta välttämättömiä remontteja, mutta onko kallis ja ylellinen korjaushanke perusteltu, kun samaan aikaan vähävaraiset kamppailevat perustoimeentulon kanssa? Kelan ensisijainen tehtävä on auttaa ihmisiä, ei rakentaa hallintoa varten statussymboleita.
Se, että rakennus on ollut paikallaan 1970-luvulta lähtien, ei ole peruste sille, että sen korjaamiseen voi laittaa rajattomasti rahaa ilman kriittistä arviointia. Kestävä kehitys ja järkevä taloudenpito tarkoittavat sitä, että myös julkisia tiloja tulee ylläpitää vastuullisesti, ilman turhaa ylikorjailua tai kerskakulutusta.
Oliko vaihtoehtoja?
Kun julkisia varoja käytetään, on aina arvioitava, mikä on järkevin ratkaisu. Olisiko ollut mahdollista toteuttaa vaatimattomampi remontti, joka olisi täyttänyt samat toiminnalliset tarpeet pienemmällä kustannuksella? Olisiko ollut vaihtoehtoja, kuten tilojen osittainen uudelleenjärjestely tai resurssien kohdentaminen palveluihin sen sijaan, että investoidaan kalliisiin pintamateriaaleihin?
Mitä 12 miljoonalla eurolla olisi voitu tehdä?
12 miljoonaa euroa on valtava summa. Sillä olisi voitu esimerkiksi:
• Lisätä Kelan asiakaspalvelua ja lyhentää hakemusten käsittelyaikoja.
• Parantaa vähävaraisten perheiden tukia ja ehkäistä köyhyyttä.
• Investoida digitaalisiin ratkaisuihin, jotka tehostavat palvelua.
• Sijoitetaan. pääoma tuottamaan hyvinvointia Kelan asiakkille.
Tällaisille investoinneille olisi ollut suorempi ja konkreettisempi vaikutus Kelan varsinaiseen tehtävään: auttaa niitä, jotka apua tarvitsevat.
Lopuksi:
Tässä ei ole kyse siitä, että Seinäjoen työntekijöiden pitäisi siirtyä Vaasaan tai Helsinkiin – kyse on rahankäytön vastuullisuudesta ja prioriteeteista. Julkisia rakennuksia pitää ylläpitää, mutta se ei tarkoita, että kaiken pitää olla ylellistä tai tarpeettoman kallista. Kansalaisten verovarat eivät ole pohjaton kaivo, ja jokainen euro, joka laitetaan hallintorakennusten koristeluun, on pois jostain muualta – usein juuri niiltä, joiden pitäisi hyötyä Kelan toiminnasta eniten.
Rahankäytössä pitäisi aina muistaa, keitä varten Kela on olemassa: tavallisia suomalaisia, jotka tarvitsevat tukea. Ei marmoriseiniä.
Antti Ruostetniemi
rakennusneuvos, DI, RI, RKM
Vaasa