Verohallinnon mukaan suomalaisilla oli 2025 lopussa verovelkaa reilut 4,5 mrd. euroa. Kasvu edellisvuoteen oli 336 milj. euroa. Suurin velallisryhmä olivat pienyrittäjät. Syyksi verohallinto näkee ymmärryksen puutteen.
Olen samaa mieltä, tosin valtionhallinnon tulee osata myös tarkentaa omaa ymmärrystään. Sen järjestelmissä asiakas on aina väärässä.
Suomi ei ole osannut järjestää perustuslain takaamaa työtä, vaan se ostaa starttirahoilla työttömiä irti sosiaaliturvasta yrittäjiksi. Yksikään uusi tai vanha yritys ei ole voinut ennakoida koronaa, sotaa, korkojen nousua tai vakuuskelpoisen varallisuuden häviämistä arvottomaksi pankkimaailmassa. Jos lehmä luulee saavansa heiniä eikä saakaan, se ei kuole luulotautiin.
Terveessä yritysinfrassa kassakriisit hoidetaan käyttöpääomalainoilla. Nyt infra on sairas ja yritysten kassat joutuvat valitsemaan maksut välttämättömien ja elintärkeiden välillä. Toimintaa johtavat velkojat, joista pahimpana verottaja lyö lyötyä jäämämaksuilla ja veronkorotuksilla. Terve yhteiskunta tuomitsisi ne koronkiskonnaksi. Kriisi lisääntyy, kunnes yritys kaatuu. Työpaikat ja aiemmat sekä tulevat alv-tulot menetetään. Suomi on rakentanut helvetinkoneen tuottamaan työttömiä ja verovelkaa.
Valtioneuvostosta myönnetään, että siltä puuttuu ministeriöiden johtamisjärjestelmä. Ne taistelevat budjetin osuudesta ja keksivät älyttömiä hankkeita, ettei osuuksia menetetä.
Kun TEM ei osaa luoda niillä työpaikkoja ja työllistää, tappion maksaa STM. Yritysten rahoitusvaje puskuroituu usein veroihin. Jos koulutuksen, työttömyyden ja verovelkojen budjettikuorma lähentelee 30 mrd. euroa, ja tuloksena on lisääntyvä työttömyys, valtiovarainministerin pitää havahtua.
Jälkiteollisen ajan tuotantotalous pohjaa palveluihin. Suomi on IPR-varallisuuden supervalta, mutta luovassa taloudessa EU:n heikoin, ja neljänneksi heikoin kasvaja koko maailmassa. Julkishallinnon kulut suhteessa BKT:een ovat maailman suurimmat.
Yhdistyksemme on neljä vuotta tarjonnut akateemiset ja empiiriset askelmerkit parempaan, mutta rakentava kritiikki koetaan liian usein vastakkainasetteluna. Valtiohallinnossa ylpeys ei saisi kulkea lankeemuksen edellä, sillä se palvelee vain väärien valtojen tavoitteita.