Vastuu sivistyssanakirjan mukaan tarkoittaa velvollisuutta vastata jostakin asiasta, henkilöstä, toiminnasta tai teosta.
Ennen kuin päätin perheellistyä, vastasin vain itsestäni - helppoa elämää! Nyt vastaan itsestäni, koiristani ja lapsestani siihen saakka kun hän on täysi-ikäinen. Koirissa ja lapsissa on paljon samaa, ja varsinkin heidän kasvatuksessaan. Molemmissa korostuu johdonmukaisuus ja määrätietoisuus sekä perheenjäsenten yhteinen tahto. Kun perheeseemme päätettiin ottaa koira, oli selvää että paikka pentukoulusta myös varataan.
Kun perheeseen tuli lapsi, vauvakoulua ei ollut saatavilla. Onnekseni kuulun siihen vähemmistöön joka on saanut käydä läpi adoptioneuvonnan. Se on eräänlainen vauvakoulu. Neuvonnassa kehotettiin tunnistamaan omia käsittelemättömiä tunteita ja kriisinpaikkoja, jotka lapsen tulo voi nostaa esiin ja huomaamattaan ne voi tulla projisoineeksi lapseen joka on täysin syytön vanhempiensa elettyyn elämään.
Leikkipuistossa olen komentanut toisen perheen lasta olemaan heittämättä hiekkaa muiden päälle, ja myönnän että olen komentanut myös muiden koiria. Olisiko ollut parempi olla puuttumatta? Olen 70-luvun lapsi ja pihassa, jossa leikimme, ikkunassa oli aina joku aikuinen, joka komensi meitä, vaikkemme olleet hänen lapsiaan. Asia oli itsestään selvä. Me lapset olimme yhteisen valvonnan alla.
Ajat ovat muuttuneen. Murros tapahtui silloin kun luunapista ja tukistamisesta tuli rikos. Saattoiko lapsen aseman parannus johtaakin vastuuttomuuteen? Fyysinen kuritus tai sillä uhkailu saati nöyryytys ei koskaan ole hyväksyttävää. Koiranpennun nenää ei koskaan saa laittaa pissaan opetettaessa sitä sisäsiistiksi, lapsesta nyt puhumattakaan.
Olin hiljattain erään perheen luona kylässä, kun perheen lapsi odottamatta ryhtyi kiukussa potkimaan koiraa eikä vieressä ollut vanhempi sanonut mitään. Joten minä sanoin. Ketään ei saa potkia, eikä lyödä, ei ihmistä eikä eläintä. Asiasta ei ole puhuttu jälkeenpäin. Vanhempana minulla on vastuu opastaa lapseni tuntemaan oikea ja väärä – sekä opettaa lemmikkini yhteiskuntakelpoisiksi.
Pentukurssista huolimatta koiramme vetävät hihnassa ja räyhäävät muille koirille. Ihmettelen, voiko minun oikea ja väärä eri kuin koirien? Kodissa saadun vastuullisuuden mallin merkitystä ei voi liioitella, se on valtava. Lapsi oppii mallista puheen, käytöksen ja niiden eri sävyt. Mutta mitä tehdä silloin jos aikuisilla ovat oikea ja väärä hukassa?
Eräällä hiihtolomamatkalla Sveitsissä ihmettelin kuinka kaikki näkemäni koirat kulkivat vapaina ja ne pääsivät ravintoloihin. En voinut olla kysymättä, kuinka tämä on mahdollista. Sain kuulla että Sveitsissä koiranpitokurssi on ollut pakollinen vuodesta 1999. Keskustelua on käyty vuosia myös Suomessa.
Suomen Kennelliitto ei aja pakollista koiranpitokurssia. Liiton hallituksen puheenjohtajan sanojen mukaan Kennelliitossa uskotaan vapaaehtoisuuteen. Suomessa ei rajoiteta lasten tekoa eikä koiran omistamista, ja kasvatuskin on meillä ihan vapaaehtoista. Vai mitenkäs se nyt olikaan.
Liisu Aurasmaa
Kirjoittaja on Seinäjoen kaupunginteatterin näyttelijä.