Osallistuin Aalto-keskusta ja Sedun rakennushanketta käsitelleeseen keskusteluun huhtikuun alussa.
Tilaisuudessa hämmentävintä oli vastakkainasettelu. Kuulosti kuin odotukset rakentamisen laadusta ja Aalto-keskuksen merkitysten huomioimisesta olisivat vastakkaisia Seinäjoen kuntakoulutusyhtymän rakentamistarpeille. En osaa tulkita tätä kuin siten, ettei prosessia ole hallittu, ainakaan siten, että rakentamiseen liittyvät olennaiset intressit olisi sovitettu toinen toisiinsa. Tästähän kaupunkien päätöksenteossa ja kaupunkisuunnittelussa pitäisi olla kyse.
Prosessin epäonnistuminen lienee olennainen syy myös siihen, että nyt aikaa ja rahaa menee hukkaan.
Aalto-keskus on laadultaan poikkeuksellinen niin Seinäjoella, Etelä-Pohjanmaalla kuin koko Suomessa. Korkeatasoinen kaupunkiympäristö on kaupungin tavaramerkki. Tullaanko Seinäjoelle ”vain” töiden tai koulutuksen takia (ne toki ovat elinvoimalle tärkeitä) vaiko myös siksi, että kaupunkiympäristö ja kaupunkikulttuuri houkuttelevat käymään ja asumaankin? Mikäli vastaus jälkimmäiseen on myönteinen, on kaupunkisuunnittelu täyttänyt tehtävänsä.
Aalto-keskuksen aluetta onkin tarkasteltava korkeatasoisesta kaupunkisuunnittelusta lähtien. Jo purettuja, sinänsä asiallisen hyviä rakennuksia vastannut asemakaava ei käy lähtökohdaksi uuden rakentamiselle. Huomiota vaativat rakennuspaikan suhde lähiympäristöönsä, Aalto-keskuksen jo olevat ja nyt luotavat kaupunkitilat (näkymät, tilasarjat, aukiot) sekä rakennuksen tai rakennusten arkkitehtoninen luonne ja laatu.
Ja jos ja kun rakennetaan Sedun tarpeisiin, keskeistä on opetuksen ja oppilaiden tarpeisiin vastaaminen. Pysäköinti tosin on ratkaistava muulla tavoin kuin tontille jätettävänä laajana autojen autiomaana. Keskustelutilaisuudessa nousi kiinnostavana ajatuksena myös mahdollisuus uuden rakennuksen hybridikäyttöön.
Aalto-keskus on huolella suojeltu ja pieteetillä pidetty. Se sisältyy valmisteilla olevaan maailmanperintöesitykseen. Suojelu ei itsessään ole olennaisinta. Tärkeintä on rakentaa tontti siten, ettei ympäristön laatu ainakaan heikkene, vaan mieluusti kohenee. Ja siten, että ratkaisu jo ennakkoon vastaa maailmanperintökohteen suoja-alueen laadullisiin odotuksiin.
Valmisteilla olevan arkkitehtuurikilpailun ohjelma on laadittava yhteistyönä kaikkien osallisten kesken. Ohjelman laatu ratkaisee sen avulla saatavat tulokset, kunhan kilpailuun saadaan tai kutsutaan jo ennakkoon riittävän hyviksi tunnettuja toimistoja. Itse arvostaisin tulevan ratkaisun ajattomuutta, tavanomaisimmat nykyarkkitehtuurin ratkaisut eivät riitä.
Mikko Härö
Helsinki